Tervetuloa Aarrevaaraan!

Hevoset | Talliväki | Esittely

Salon perukoilla peltojen ja metsien ympäröimänä sijaitsee Aarrevaara - kolmen heppatytön toteutunut unelma. Aarrevaara on pienikokoinen yksityistalli, jonka tiluksilla elelee niin tallin ohjaksissa pyörivät naikkoset Pieta ja Linn, Linnin sisarus Amalie, sekä heidän silmäteränsä. Ei voi tietää, oliko oikeasti mitään kovin onnistunutta odotettavissa, kun kaksi naisenalkua päättivät perustaa oman pikkutallin hevosiaan varten päähänpistonsa takia, mutta niin sai alkunsa Aarrevaaran yksityistalli. Kun erittäin äkkipikainen ja erittäin järjestelmällinen kolauttavat viisaat päänsä yhteen, on helposti odotettavissa muutamia mutkia matkassa. Eikä kaikki Aarrevaarassa menekään ihan niinkuin strömssöössä, mutta tärkeintä on että matkassa kulkee mukana jaettu intohimo ja rakkaus hevosia kohtaan. Olet enemmän kuin tervetullut tarkastelemaan Aarrevaarassa paikkaa ottavaa järjestynyttä kaaosta!

♡ Pieta, Linn & Amalie (VRL-14436)

Tallissa tällä hetkellä asustelevat hevoset

Fame's Luminos

srp-o.
yleispainotteinen
1-polvinen
om. Linn

KTK-kelp.

Helmwald Honeydew

hann-t.
estepainotteinen
1-polvinen
om. Pieta

EV-I, KTK-III

Kuuralehdon Fabian

sph-o.
yleispainotteinen
2-polvinen
om. Pieta

SV-I, KV-II, KTK-III

Vuornan Hattarakelmi

sh-o.
yleispainotteinen
3-polvinen
om. Amalie

SV-I, EV-I, KV-I, KTK-II

Talliväki & muut nelijalkaiset

Pieta Kontiokorpi, 23v.

Jossain määrin kultalusikka suussa kasvanut tapaus, jolta löytyy aimo annos temperamenttisuutta, suorasanaisuutta ja tunteelllisuutta. Tälle naisenalulle ei ole harvinaista tehdä äkkipikaisia päätöksiä tunnepohjalta, mutta intohimoa ainakin löytyy.

Pieta on istutettu hevosen satulaan ensimmäisen kerran ollessaan parin vuoden vanha, ja sen jälkeen tätä ei olekaan sieltä pois saanut. Naiselta löytyy suuri rakkaus vauhtia ja vaarallisia tilanteita kohteen, ja näin ollen este- ja kenttäratsastus ovat Pietan erityisalaa mahtavien hevosten käsittelytaitojen lisäksi. Lukion läpi puserrettuaan, juuri 19 täytettyään, Pieta sai groomin hommia Hollannista kilpatallilta. Pieta vietti päälle kolme vuotta Hollannissa seuraamassa parhaalta paikalta korkean tason esteratsastuksen meininkiä, keräten samalla kokemusta muun muassa nuorten kilpahevosten ratsuttamisesta ja valmentamisesta.

Ammattinaan Pieta pienikaavaisesti valmentaa, ratsuttaa sekä kilpailuttaa muiden hevosia, erikoistuen nuoriin, hieman kokemattomampiin tapauksiin, joita tarvitsee viedä eteenpäin ennen varsinaisen kilpailu-uran aloittamista. Pietan käsiin ihmiset myös tuovat ne luonteeltaan hankalammat ja haastavammat tapaukset, jotka tarvitsevat niin sanotusti hieman raiteille takaisin palauttamista.

Linn Bergdahl, 25v.

Rauhallinen, järjestelmällinen ja kaikkien kanssa toimeen tuleva Linn on hyvin paljolti Pietan vastakohta. Yksinhuoltajaperheessä kasvanut suomenruotsalainen nainen on lähes koko elämänsä tottunut työskentelemään pienempienkin asioiden eteen.

Ratsastamaan Linn aloitti 7-vuotiaana, silloinkin tosin satunnaisesti. Kymmenvuotiaana tyttö alkoi työskentelemään vapaa-ajallaan paikallisella, pienikaavaisella valmennustallilla saaden vastapalkaksi opetusta tallin taitavilla hevosilla. Linn pysyi tallilla monia vuosia, ja jatko-opiskelujen alkaessa työskenteli jo tallilla osa-aikaisena tallityöntekijänä sekä epävirallisena ratsuttajana. Hevosharrastus hurahti Linnillä niin kovaa, että hän halusi siitä myös ammatin, ja tällä hetkellä hänellä on takataskussaan hevostalouden perustutkinto ja ratsastuksenohjaajan koulutus.

Nainen käy työkseen valmentamassa ratsukoita koulu- sekä esteratsastuksen parissa, ja onkin pidetty valmentaja ihan ympäri Suomea hyväksi todettujen opetusmetodiensa ansiosta. Parhaimmillaan Linnillä ei yhtäkään omaa hevosta ole, sillä työ on hyvin dominoivana ajanviejänä naisen aikatauluissa. Tarkoituksena olisi kuitenkin lähiaikoina löytää Linnillekin oma silmäterä, johon keskittyä.

Amalie Bergdahl, 17v.

Saanan pian täysi-ikäinen pikkusisko Amalie pyörii myös mukana Aarrevaaran menossa, ja on osa tallin vakituista "henkilökuntaa". Amalie lähentelee sisartaan aika paljolti luonteen puolella, vaikka käytökseen ja ajatusmaailmaan onkin lisätty vielä ripaus myöhäistä teini-ikää.

Amalie aloitti ratsastamisen vasta kymmenvuotiaana, mutta raahautuikin siitä lähtien lähes joka päivä siskonsa mukaan tallille. Kovan työn tuloksena Amalie alkoi kehittymään hyvin nopeasti, ja nyt onkin jo erittäin mukiinmenevä, määrätietoinen nuori ratsastaja. Amalie opiskelee kosmetologia-alaa kaksoistutkintona, ja muutti vanhempiensa luota Pietan ja Linnin mukana Aarrevaaran tiluksille asumaan voidakseen olla läsnä tallen arjessa paremmin.

Kaiken liikenevän vapaa-aikansa tyttö viettääkin tallilla auttavana kätenä. Parhaimmillaan Amalie keskittyy vielä hieman raa’an suomenhevosorinsa Kelmin kanssa treenaamiseen, ja päämääränä ratsukolla olisi tavoitteellinen valmentautuminen ja kilpaileminen niin esteillä kuin koulussakin.

Liinu & Lenni, 1v. & 4v.

Aarrevaaran pihasta voit myös löytää hyörimästä tallin oikeat pomot koirat, 3-vuotiaan amstaffinarttu Liinun sekä 1-vuotiaan saksanpaimenkoirauros Lennin.

Aarrevaaran esittelykierros

Pieta irrotteli tallitöiden aikana hiuksiinsa tarttuneita heinänkorsia. “Mitä mieltä sä olisit sellasesta ideasta, että perustettas talli yhdessä?” nainen kysyi yhtäkkiä. Linnin kasvojen eleet eivät ylättäen olleetkaan kysymyksen johdosta hätkähtäneet, vaan enemmänkin pohtivat. “Hmm… En mä oikein tiedä. Joo ja ei. Oon aina halunnut perustaa oman tallin, sellasen ihan pienen, mutta siinä olis niin hirveästi kaikkea mietittävää,” Linn totesi, sekoittaen lusikkaa höyryävässä kahvikupissaan. “Tarviiko sun sit kaikkea miettiä aina niin hirveästi? Jos ajattelee ihan loogisesti, niin se olis oikeasti aika kannattavaa. Olis paljon helpompaa auttaa esimerkiks toisen hevosten liikutuksessa, asioita sais tehdä niin kuin ite haluaa, eikä tarvis maksaa niin hirveitä määriä hevosten täyshoitopaikoista mitä me nyt maksetaan. Sitä paitsi, eksä voi joskus tehdä jotain ihan vaan päähänpiston pohjalta?” Pieta sanoi kujeilevalla ilmeellä, josta paistoi kuitenkin totisuus läpi. Linn oli hiljaa hetken, ja hiljaisessa tallituvassa pystyi lähes kuulemaan naisen aivojen raksuttavan. “No hemmetti. Varför inte?” Ja näin Aaarrevaara, meidän pieni paratiisi, niin kuin Linn tykkää tallia kutsua, sai alkunsa. Hetkellisestä päähänpistosta.

Kun oltiin päästy yhteisymmärrykseen siitä asiasta, että talli oikeasti perustettaisiin, alkoi kuumeinen mietintä siitä, että mihin se talli sitten perustettaisiin. Alunperin tarkoituksena oli löytää tallille paikka jonkin isomman kaupungin laitamalta, esimerkiksi Pietan kotikaupungin Turun lähistöltä. Linnin sisko Amalie oli kovin innostuneesti myös mukana tässä talliprokkiksesssa alusta alkaen ja auttoi etsimään potentiaalisia paikkoja tallille. Amalie päätyi kuin päätyikin loppujen lopuksi olemaan se, joka bongasi sen tilan, joka sittemmin kunnostettiin nykyiseksi Aarrevaaraksi. Vaikka Salo olikin Linnin ja Amalien kotikaupunki, ei alkuperäisenä tarkoituksena ollut todellakaan perustaa sinne tallia - Amalien löytämää maatilatonttiakin käytiin katsomassa puolivitsillä. Paikka oli alunperin iso, rönsistynyt maatila, jonka tiluksilta löytyi huimasti tyhjää tilaa. Tilaa ympäröi kaunis perinteinen Suomen luonto ja aika naapureina - aika reilulla välimatkalla - oli muutama muu maatila (jotka edelleen toiminnassa tosiaan), yksi pieni ja piskuinen pihattotalli sekä vanhoja omakotitaloja - jotkut hylättyjä ja jotkut edelleen asutettuja. Joku tilassa ja sen suomalaisessa maalaistunnelmassa kuitenkin säväytti naisia, ja ennen kuin he sitä huomasivatkaan, oli ostosopimukset jo kirjoitettu.

Tilalla piti kuitenkin suorittaa rankoin ottein sitä kuuluisaa pientä pintaremonttia ja hieman enemmänkin, ennen kuin paikka saatiin oikeasti näyttämään tallilta. Eihän paikka vieläkään mikään moderni luxus-unelma ole, mutta suorittaa tärkeimmän tehtävänsä loistavasti, eli pitää hevoset tyytyväisenä ja antaa niille kaiken tarvitun. Tontilla sijainnutta suurta puista asuinrakennusta ei mitenkään suuremmin tarvinnut ruveta remontoimaan, ja muutamien pintojen uusimisten sun muiden jälkeen Aarrevaaran porukka pääsi jo muuttamaan taloon. Navetta sen sijaan vaati hieman enemmän kunnostamista jotta sen sai muunnettua tallirakennukseksi, ja sisäpuolelta lähes kaikki piti aloittaa ihan alusta. Oikein kelpo tallihan siitä loppujen lopuksi saatiin, josta löytyy kaikki tarvittava ja hiukan enemmänkin. Tilavia karsinoita on yhteensä seitsemän kappaletta, ja niiden lisäksi tallista löytyy muun muassa pesuboksi solarium-lamppujen kera, varustehuone, loimien kuivatushuone, rehuhuone sekä pieni tallitoimisto, jossa on hyvä pitää aamutallin jälkeinen kahvitauko.

Pihamaata tilalta tosiaan löytyi vaikka muille jakaa, joka mahdollisti erittäin idylliset tarhaamistilat hevosile. Tallin pihapiiriin on pystytetty yhtä monta tarhaa kuin karsinapaikkojakin on, ihan vain varmuuden vuoksi. Neljä isompaa tarhaa on ihan melkein tallirakennuksen reunamilla, ja loput kolme hieman pienempää ovat sijoitettu toiselle puolelle pihaa asuinrakennuksen vierustalle. Osa tarhoista haluttiin sijoittaa eri paikkaan, sillä oli jo valmiiksi tiedossa, että tallissa tulisi asumaan myös oreja, jotka eivät kaikki - varsinkaan nuoret tapaukset - pysty keskittymään muuhun kuin tammoihin jos niitä on liian lähellä. Kaikki tarhat ovat hiekkapohjaisia, ympäröity vankalla puuaidalla ja varmistettu vielä myös sähkölangoilla - ihan vaan etteivät hevoset pääsisi naapurin maajussin viljapeltoon. Maatilan mukana tulleille kahdelle, vieressä sijaitseville rönsistyneille peltolänteille pystytetään kesäisin hevosille laitumet sähköaidasta, jonne ne pääsevät viettämään kesälomiaan ja ahmimaan mahansa täydeltä vihreää ruohoa.

Hevosten liikutusmahdollisuudet ovat myös Aarrevaarassa aika loistavat. Tilan runsauden vuoksi pystyimme kyhäämään tallipihalle niin ratsastuskentän kuin myös maneesinkin. Ratsastuskenttä on kooltaan aika iso, ja pohjana siinä on perinteinen hiekkapohja. Maneesi puolestaan on kooltaan hieman pinehkömmän puoleinen, mutta suorittaa tehtävänsä mitä parhaiten. Maneesin ja kentän lisäksi käytössämme on loputtomat tallia ympäröivät maastot. Metsistä löytyy niin isompia hiekkateitä laukkailua varten kuin myös pienempiä polkuja maisemien ihailuun. Vähän matkan päässä on myös metsän keskellä vanhat hiekkakuopat, jotka ovat erinomaiset pieneen höntsäpäivän mäkitreeniin. Kaiken lisäksi löytyy myös ihan muutamien satojen metrien etäisyydeltä järvi, jossa voi käydä kesäpäivänä pulahtamassa - hevosen kanssa tai ilman. Järveä ympäröi myös kauniit tiet, joita pitkin auringonlaskun aikaan ratsastaessa saa aikamoisen maisemaelämyksen itselleen.

VIRTUAALITALLI | Ulkoasu © M Layouts (muokkaus VRL-14436), taustakuva © Vapaasti by AK