Kannelniemi
Kannelniemi
etusivu esittelykierros tallin asukkaat toiminta foorumi

Elovalkea
tutummin vain Veke

Rotu ja sukupuoli suomenhevonen ori Omistaja Valtteri Lindén (VRL-05175)
Syntymäaika 12.08.2018, 9-vuotias Kasvattaja Mira Salmela
Väri ja säkäk. mustankimo, 154cm Rekisterinumero VH18-018-1830 / #PKK2915
Kilpailutiedot yleispainotteinen, ko: Helppo A, re: 110cm, CIC1 katso kilpailusijoitukset

KTK II myönnetty 30.04.2019   ★   KEV I myönnetty 30.09.2018   ★   KV II myönnetty 20.10.2018
EV I myönnetty 31.10.2018
Lue kantakirjalausunto - Pitkänpuoleinen, aavistuksen nuoren oloinen ori. Hyväasentoinen kaula, pehmeäpiirteinen ja -ilmeinen pää

Veke on kaikkien rakastama lempeä suomenputte jonka työmoraali on ihan uskomatonta. Aivan sama mitä tämän herran kanssa tekee niin se on innokkaana ja uteliaana mukana menossa, oli se sitten perus harjausta tai pesua vai lähdetäänkö käymään jossain uudessa paikassa. Veke rakastaa kaikkia ihmisiä yli kaiken ja kaipaa paljon huomiota osakseen ja ottaakin sen aina kuin mahdollista. Veke seisoskelee harjauksen ja varustuksen ajan rauhallisesti paikoillaan mutta taluttaessa sen hieman lapsenomainen innokkuus tulee esiin pienenä steppailuna.

Ratsastaessa Veke on eteenpäinpyrkivä ja miellyttämisenhaluinen puksuttaja joka kuuntelee ratsastajan apuja herkeämättä. Sen askelet on ihanan pehmeät ja se taipuisi varmasti vaikka vaativalle tasolle jos sitä olisi koulutettu pidemmälle. Taivutukset ja lisätyt askellajit on sen ehdoton vahvuus ja niistä se suoriutuisi vaikka unissaan. Veke kantaa itseään hyvin ja on aika näyttävä näky kouluradoilla.

Hypätessä Veke on ketterä ja taipuu tiukempiinkin kaarroksiin. Sen hyppytyyli voisi ehkä olla hieman parempi, mutta kyllä sen kanssa yli mennään jokaisesta esteestä puhtaasti vaikka perse edellä jos ei muuten. Veke ylittää jokaisen esteen korvat pystyssä ja välillä häntä pyörii kuin propellilla kun se haluaisi mennä hieman lujempaa kuin mitä ratsastaja haluaisi. Maastoesteillä Veke on hieman epävarmempi mutta sopivan ratsastajan istuessa selässä se menee kaiken yli mitä sen eteen tulee. Niissä se tarvitsee vähän enemmän tukea ratsastajalta.

Lastatessa Veke on maailman helpoin eikä ole väliä kenet sen viereen laitetaan sillä se ei välitä sen kummemmin muista oreista tai tammoistakaan. Ainoastaan kiimassa olevat tammat ovat sen mielestä kiinnostavia ja niiden lähelle niitä ei kannata laittaa tai herra menee hieman sekaisin. Kilpailupaikoilla Veke ottaa aina rennosti eikä ole moksiskaan ympärillä olevasta hälinästä ja vilinästä.

i. Aarrevalkea evm
sh, m, 156cm
ii. Aarrejahti evm
sh, m, 157cm
iii. Aarteen Metsästäjä evm
sh, mrn, 158cm
iie. Jovanna evm
sh, rn, 155cm
ie. Valkoliekki evm
sh, vprt, 154cm
iei. Liekkimeri evm
sh, rn, 156cm
iee. Valkolilja evm
sh, trt, 153cm
e. Kuunsäde evm
sh, rnkm, 153cm
ei. Tutkasäde evm
sh, rn, 155cm
eii. Tutkimusmatkailija evm
sh, vrn, 157cm
eie. Haaveilija evm
sh, rn, 153cm
ee. Kuunvälke evm
sh, rtkm, 152cm
eei. Salamavälke evm
sh, rt, 154cm
eee. Kuutamolla evm
sh, rtkm, 151cm

klikkaa nähdäksesi sukuselvityksen

i. Aarrevalkea oli yllättävän tasaisen luonteen omaava läsipäinen ja sukkajalkainen musta suomenhevosori vaikka sen vanhemmat onkin vähän kenkumpia luonteeltaan. Tämä 156cm korkea ori kilpaili elämänsä aikana pääasiassa kenttäratsastuksen parissa jossa se menestyi ihan kohtalaisesti. Mikään huippu se ei ollut mutta helpommissa luokissa se pääsi usein palkinnoille. Komean ja sopusuhtaisen rakenteen omaava Aarrevalkea myös kantakirjattiin toiselle palkinnolle. Aarrevalkea joutui jättämään kilparadat taakseen aikaisemmin kuin oli tarkoitus sillä sen jalka viottui erään kilpailun maasto-osuudella. Se jätti jälkeensä parikymmentä varsaa ennen kuin menehtyi 19-vuotiaana ähkyyn.

    ii. Tämä 157cm korkea musta suomenhevosori Aarrejahti on hevonen jonka ei ollut tarkoitus edes syntyäkään. Se on täysin vahinkovarsa sillä sen isä pääsi astumaan tallin tamman karateessaan tarhasta ja päästessään tammojen luokse. Oriin molemmat vanhemmat on haasteellisempia käsitellä joka oli ainoa syy miksi tätä varsaa odotettiin kauhulla. Kaikkien onneksi siitä ei tullut vanhempiensa kaltainen kiukkukalle vaan ihan mukava josta saatiinkin vanhempana yllättävän hyvin menestynyt estehevonen joka voitti ja sijoittui useammassa kilpailussa. Siitä ei kuitenkaan tullut koskaan suosittua jalostusoria ja se jätti jälkeensä vain viisi jälkeläistä ennenkuin se päästettiin ikiuneen kun sillä todettiin kasvain.

    ie. Vaaleanpunarautias Valkoliekki oli todella kaunis 154cm korkea suomenhevostamma mutta ulkonäkö kyllä petti pahemman kerran. Se oli pahemman luokan hapannaama ulkonäöstään huolimatta eikä monikaan halunnut astua sen karsinaan ellei ollut pakko. Onneksi tämä ei vaikuttanut siihen millainen Valkoliekki oli ratsuna ja se menestyikin mukavasti kouluratsastuksen parissa. Useamman kerran se pääsi palkintopallille ja palkintokaapista löytyykin monenlaista pokaalia ja ruusuketta. Valkoliekki sai elämänsä aikana vain pari varsaa sillä sen jälkeläiset ei näyttänyt menevän oikein kaupaksi. Toinen varsoista jäi kasvattajalle Keski-Suomeen ja toinen myytiin pohjoiseen pienelle tilalle jossa uskallettiin ottaa riski. Valkoliekki menehtyi 21-vuotiaana.

e. Vain 153cm korkea ruunikonkimo suomenhevostamma Kuunsäde on kaikkien rakastama neitokainen joka menestyi elämänsä aikana enemmän kouluratsastuksessa kuin missään muualla. Vaativalle tasolle koulutettu tamma napsi sijoituksia ja voittoja lukuisista kilpailuista mutta ei kuitenkaan pärjännyt maan parhaimmille hevosille. Kuunsäteen luonne oli äärimmäisen rauhallinen ja ystävällinen ja siitä tulikin mielettömän hyvä siitostamma kun se lopulta jäi kisaeläkkeelle. Tamma sai yhden varsan jo nuorena neitona ja uran jälkeen vielä kolme lisää. Nykyään Kuunsäde viettää eläkepäiviään laitumella omistajallaan Pohjois-Suomessa.

    ei. 155cm korkeasta ruunikosta suomenhevosorista, Tutkasädestä tuli elämänsä aikana suosittu jalostusorii sillä sen menestyksekäs kisaura oli vertaansa vailla ja se kantakirjattiinkin hyvin pistein. Tutkasäde kilpaili kouluratsastuksen parissa keräten palkintokaappiin jos minkälaista palkintoa ja onhan sillä takanaan pari mestaruuttakin. Tutkasäteen luonne oli todella rauhallinen ja ystävällinen ja se kaikkien iloksi periytyi sen kymmenille jälkeläisille joita se jätti jälkeensä. Kaikkien harmiksi se jouduttiin kuitenkin päästämään ikiuneen vain 17 vuoden iässä sillä se loukkasi selkänsä pahasti laitumella.

    ee. Kuunvälke oli tuiki tavallinen 152cm korkea rautiaankimo suomenhevostamma joka ei paljoa päässyt näkemään kisaratoja elämänsä aikana. Se vietti koko elämänsä leppoista elämää pienellä tallilla harrasteratsuna jossa se starttasi vain muutaman kerran pienissä kilpailuissa nuoren ratsastajansa kanssa. Kuunvälke astutettiin pari kertaa hieman tunnetuimmilla oreilla sillä siitä haluttiin paremman kapasiteetin omaavan varsan jonka omistaja voisi kouluttaa itse ja alkaa kilpailemaan. Varsa perikin tamman lempeän ja rauhallisen luonteen ja oriin kapasiteetin. Tämän vuoksi se astutettiin toisen kerran ja se varsa myytiin sitten eteenpäin Pohjois-Suomeen. Kuunvälke päästettiin ikiuneen 19-vuotiaana sen terveyden pettäessä.


Veke on vielä nuori ori jolla ei ole jälkeläisiä, joten se on käytössä jalostukseen harkiten. Se ottaa vastaan tuontisukuisia suomenhevostammoja joilla on näyttöä kilparadoilta.
Veke kantaa värigeenejä EE/aa/Gg

30.09.2018 Päiväkirjamerkintä (kirjoittanut omistaja)
Olin ihan hermoraunioina sillä pakkaisimme tänä aamuna kamppeet autoon ja suuntaisimme Veken ja Lotan kanssa Kalman Suomenratsuihin Raision kuppeelle kenttävarsojen ja -nuorten laatuarvosteluun. 3-vuotiaat nuorikkomme olivat tänään aika levottomalla tuulella sillä ne selvästikin vaistosivat että jotain on tekeillä. Lottahan nyt aina pyörii ja hyörii elämäniloisena, mutta myös Veke oli normaalista poikkeavasti levoton sielu ja asteli karsinassaan edestakaisin. Jo edellisenä päivänä olin kaivellut esiin parivaljakon kisakamppeet joten varustehuoneessa odotti puhtaat kisasuitset ja mustat loimet jotka tulisivat tarpeeseen näin kolealla ilmalla. Sain kuljetussuojat laitettua hevosten jalkoihin ja loimet selkään sillä aikaa kun vakiokisakuskini, eli mieheni ajoi trailerin valmiiksi oven eteen ja kantoi sinne hevosten suojat, suitset ja muut tarvittavat kamppeet. Talutin energiset hevoset autoon jonne molemmat onneksi asettuivat syömään aamuheiniään.

Paikan päällä odottelimme jännittyneinä aina omia vuorojamme ja toivoimme että tuomarit pitäisivät niistä. Veken kanssa saimme onneksi hyvät pisteet rakenteesta ja suvusta, mutta käytöksessä olisi ollut parantamisen varaa. Ori nimittäin oli hyvin levottomalla tuulella ja säpsyi asioita joista se ei olisi normaalisti välittänyt millään tavalla. Irtohypytys meni sitäkin enemmän penkin alle, sillä kaksi pistettä viidestä ei ollut mitenkään hyvä saavutus hevoselle joka kuitenkin osaa hypätä ja vieläpä yllättävän hyvin. Askellajeista sitten napsaistiinkin melkein täydet pisteet. Lopulta sitten juuri ja juuri napattiin Vekelle KEV I palkinto josta ollaan kyllä enemmän kuin tyytyväisiä.

15. syyskuuta 2018 Päiväkirjamerkintä (kirjoittanut omistaja)
Ystäväni oli tullut tänään kyläilemään ja olimme yhdessä päättäneet lähteä rennolle maastoretkelle. Koska Julia ei ollut kovinkaan kokenut ratsastaja niin annoin hänelle ratsuksi tasaisen varman Lotan kun taas itse päätin varustaa itselleni Veken. Kimo ori antoi itsensä helposti kiinni tarhasta, mutta Julialla oli hieman ongelmia saada Lotta kiinni sillä hevonen leikki tytön kanssa ihan kunnolla. Kymmenen minuutin hippaleikin jälkeen tamma antoi kuitenkin kiinni ja pääsimme vihdoinkin taluttamaan hevoset talliin. Laitoimme molemmat ristikiinnitykseen käytävälle ja harjasimme ja varustimme ne iloisen puheensorinan saattelemana. Tunnelma oli iloista ja pian saimmekin hevosille kamppeet niskaan.

Tallin pihalla kiristimme vielä satulavyöt ja säädimme jalustimien pituudet ennenkuin nousimme ratsujemme selkään. Tämän jälkeen ohjasimme hevoset maastoreiteille. Lotta ja Veke kulkivat molemmat pitkin ohjin nauttien rennosta menosta. Kunnon alkukäytien jälkeen lisäsimme vauhtia rauhalliseen raviin ja molemmat hevoset saivat edelleen kulkea suhteellisen pitkin ohjin. Ne venyttivät kaulojansa tyytyväisenä ja etenivät tasaisen varmasti. Julialla tuli kuitenkin kesken matkan pienoinen ongelma, kuten aina Lotan kanssa. Aina kun matkalla näkyi vähänkään jotain vihreää niin tamma jumitti samantien mussuttamaan sitä. Tyttö sai tehdä töitä sen eteen että sai hevosen taas kulkemaan eteenpäin. Veke odotteli aina kärsivällisesti paikallaan tämän aikaa ja lähti taas liikkeelle kun pyydettiin. Oikeastaan koko matkan ajan Veke kulki tasaisesti, mutta linnun pyrähtäessä yhtäkkiä lentoon läheisestä pusikosta ori sai sätkyn ja teki pienen sivuloikan. Äkkiä se kuitenkin taas rauhoittui ja pääsimme vihdoinkin laukkasuoralle.

Nostimme siellä reippaan laukan ja hevoset nauttivat täysin siemauksin kun sai vaan mennä eikä miettiä kaikenmaailman koulukiemuroita tai esteiden hyppäämistä. Suoran päässä hidastimme taas raville ja käänsimme hevoset takaisin kohti tallia. Lotta alkoi jo hyytyä ja yritti laiskotella sen minkä kerkeää, Vekellä taas tuntui puolestaan olevan kiire takaisin tallille. Jouduin pidättelemään sitä useaan otteeseen ja odottamaan että Julia ja Lotta saa meidät kiinni sillä jälleen tamma oli nähnyt jossain pari vihreää ruohoa. Lähempänä tallia otimme takaisin käyntiin ja kävelimme rennosti takaisin. Tallin pihalla laskeuduimme hevosten selästä ja hoidimme hevoset pois. Kun kaikki oli hoidettu niin palautimme molemmat hevoset takaisin tarhaan nauttimaan aurinkoisesta päivästä.

- hevosen kaappi on tyhjää täynnä -


virtuaalihevonen     ★     a sim-game horse     ★     kuvien © Miia S.