Kannelniemi
Kannelniemi
etusivu esittelykierros tallin asukkaat toiminta foorumi

Kuunlilja
tutummin vain Lotta

Rotu ja sukupuoli suomenhevonen tamma Omistaja Ronja (VRL-05175)
Syntymäaika 20.08.2018, 11-vuotias Kasvattaja Kaarina Peltola
Väri ja säkäk. ruunivoikko, 151cm Rekisterinumero VH18-018-1829 / #PKK2916
Kilpailutiedot yleispainotteinen, ko: Vaativa B, re: 90cm, Tutustumisluokka katso kilpailusijoitukset

KEV I myönnetty 30.09.2018   ★   KV II myönnetty 20.10.2018   ★   EV I myönnetty 31.10.2018

Lotta on hassunhauska tamma joka pursuaa elämäniloa ja energiaa ja tartuttaakin sen usein muihinkin. Sen kanssa ei kyllä tylsiä hetkiä tule sillä neiti on aina keksimässä jotain uutta. Kaikki mahdollinen pitää tutkia ja eteenkin maistella joka johtaa usein siihen että tamman sievä naama vääntyy hassuun irvistykseen jos ei ollutkaan ihan sen makuista kuin mitä se oli ajatellut. Lotta etsii aina itselleen tekemistä ja sen vuoksi sen karsinassa onkin jotain pientä aktiviteettia ettei se alkaisi puuhailla mitään ilkeyksiä. Hoitotoimenpiteet sujuvat tämän neidin kanssa yleensä helposti ja vaivattomasti vaikka Lotta onkin jatkuvasti mutustelemassa kaikkea, oli se sitten harja, kaviokoukku, harjapakki tai vaikka hoitajan hiukset tai vaatteet. Taluttaessa tämä neiti on usein kiskomassa vähän joka paikkaan mihin ei pitäisi sillä kaikkihan pitää tutkia ja maistella. Onneksi tähän auttaa tokapat torumiset niin joskus jopa päästäänkin sinne minne on aikomuskin.

Ratsastaessa Lotta pursuaa energiaa mutta on äärimmäisen herkkä neiti. Pienetkin avut riittävät saamaan tämän tamman toimimaan ratsastajan toivomalla tavalla ja liian kovat otteet saavat tamman vain protestoimaan vastaan. Lotalla on lennokkaat ja pehmeät askeleet joissa on todella mukava istua myös harjoitusravissa. Herkkyyden vuoksi myös sen energisyyttä on helppo säädellä eikä se koskaan oikein pääse touhottamaan miten sattuu ellei ratsastaja itse anna niin tapahtua. Lotan vahvuudet kouluradoilla on aina ollut lisätyt askellajit, mutta vielä löytyisi vähän hiomista taivutuksissa ja vastalaukassa.

Esteillä Lotta on hassunhauska näky sillä sen hyppytekniikka on aika omalaatuinen ja erilainen kuin muilla hevosillamme. Tämä varmaan on tullut siitä että se pelkää aina kavioiden kolahtelua puomeihin ja ehkä hieman epävarmuudestakin hypätessä. Lotta tarvitsee paljon rohkaisua ja tukea ratsastajaltaan lähestymisissä, mutta tutun ratsastajan ollessa selässä se rohkaistuu hieman. Pienuuden ja ketteryyden avulla se on kuitenkin pärjännyt ihan kiitettävästi myös isompiaan vastaan sillä se pystyy uskomattoman tiukkoihin kaarteisiin. Maastoesteet ei ole Lotan lempipuuhaa mutta ylittää kyllä kaiken mikäli selässä on tuttu ja taitava ratsastaja. Kaikki veteen liittyvät jutut on kuitenkin sen inhokkeja ja silloin saattaa myös kieltojakin tulla.

Tämän tamman kanssa lastaaminen on aina todella helppoa sillä se on oppinut jo kakarasta asti nousemaan autoon ongelmitta. Sen sijaan Lotta ei oikein arvosta matkoja sillä silloin se joutuu olemaan niin kauan paikoillaan. Ollaankin opittu pitämään sillä aina evästä naaman edessä ja sillä on jopa oma pienempi lelupallo mikä kiinnitetään sille aina kuljetuksen ajaksi. Kilpailupaikoilla Lotta on ehkä vieläkin energisempi kuin kotona ja tamma onkin sinkoilemassa vähän joka suuntaan sillä kaikkialla on ihan liikaa kaikkea mielenkiintoista ja kaikkia tahtoisi tervehtiä. Onneksi Lottaa on kuitenkin helppo hallita vaikka onkin vähän höhlä. Ratsuna se ei kuitenkaan eroa mitenkään - ollaan sitten kotona vai kilpailuissa.

i. Susihukka evm
sh, rn, 154cm
ii. Hukkareissu evm
sh, m, 156cm
iii. Hukkapelko evm
sh, mrn, 156cm
iie. Valkopelko evm
sh, rn, 154cm
ie. Sudensuukko evm
sh, trn, 154cm
iei. Susivalta evm
sh, rn, 156cm
iee. Suklaasuukko evm
sh, trt, 153cm
e. Helmililja evm
sh, vkk, 153cm
ei. Retostelija evm
sh, rt, 155cm
eii. Rattopoika evm
sh, trt, 157cm
eie. Raivo-Roosa evm
sh, vrt, 153cm
ee. Kultalilja evm
sh, vkk, 152cm
eei. Kullankaivaja evm
sh, vrt, 154cm
eee. Sinililja evm
sh, vkk, 151cm

klikkaa nähdäksesi sukuselvityksen

i. Susihukka on menestynyt kouluratsu ja siltä löytyy useampi suomenhevosten mestaruus. Luonteeltaan ori on yleisesti ottaen nimensä mukainen villiherra, se osaa kyllä viedä ja pelleillä jos siihen annetaan mahdollisuus. Yhteispelin toimiessa ori on miellyttävä ratsastaa, mutta sitä samaa ei voi aina sanoa hoito- ja käsittelytilanteissa. Ori syttyy aina kilpailutilanteisiin ja se selvästi rakastaa esiintymistä. Komea ulkokuori siis hieman pettää, kun sen kanssa touhuaa muutein kun ratsastaen. Kouluratsastuksen lisäksi Susihukka hyppää näppärästi, mutta estekilpailut ovat jääneet vähemmälle omistajan aristaessa niiden hyppäämistä. Ori on kantakirjattu III-palkinnolla, joka on jälkeläis- ja kilpailunäyttöjen perusteella korotettu kakkos palkinnoksi. Jälkeläisilleen Susihukka on näyttänyt periyttävän elastista ravia ja hyvää rakennetta, sekä isänsä tapaan vahvaa luonnetta.

    ii. Hukkareissu on suomenhevosena harvinainen näky vaativilla kouluratsastusradoilla. Ori on ratsastajansa kanssa niittänyt tasaisesti menestystä puoliveriratsukoiden joukossa kansallisella tasolla ja sen on voittanut useamman kerran koulumestaruuskilpailut. Menestyvän kilpailu-uran takana on pitkäjänteinen työ, sillä ori ei ollut mikään helpoin ratsukoulutettava. Hukkareissu on tunnettu vahvasta ja hieman haastavasta luonteestaan. Kovan ulkokuoren alta paljastuu yhteisen sävelen myötä ori jolla on valtava työmotivaatio ja kapasiteetti. Ori siirtyi jalostuskäyttöön vasta kilpailu-uransa päätyttyä ja se kerkesi saamaan parisenkymmentä jälkeläistä ennenkuin se siirtyi vihreillelaitumille ärhäkän kasvaimen vuoksi. Jälkeläisilleen Hukkareissu periytti joustavaa liikettä ja vahvaa luonnetta.

    ie. Kevytrakenteinen ja siro Sudensuukko saavutti kantakirjauksessa erinomaiset käyttöpisteet, saaden 8 ja 9 arvosanoja. Rakenteellisesti tamma sai kehuja jalkojen ja kavioiden terveydestä, kantakirjapalkinnoksi Sudensuukko saavutti II-palkinnon. Ennen kantakirjaamista ja siirtymistä jalostukseen, Sudensuukko kisasi kenttä- ja esteratsastuksessa aluetasolla saaden tasaisesti hyviä kilpailutuloksia. Tamman kisaura päättyi jalan venähtämiseen maastoesteradalla. Jalka kestää kevyen harjoittelemisen, mutta ei enää kilpailemista vaativammalla tasolla. Susuhukka on tamman neljäs jälkeläinen ja edellisille varsoille tamma on periyttänyt kevyehköä rakennetta hyvällä jalka-asennolla ja vahvoilla kavioilla. Varsat ja tamma itse ovat luonteeltaan helposti käsiteltäviä ja rauhallisia ratsastettavia.

e. Helmililja on mielenkiintoinen yhdistelmä vanhoja hieman tuntemattomampia ja uudempia sukulinjoja. Tamman isänpuolta ei ole kovinkaan paljon nähty, mutta emänpuoli on senkin edestä täynnä tunnettuja ravi- ja ratsuhevosia. Helmililja itse edustaa rakenteelta hieman sitä vanhanaikaisempaa suomenhevoslinjaa. Luonteeltaan tämä voikon värinen tamma on miellyttävä ja rehti. Helmililja koulutettiin alunperin esteratsuksi, mutta omistajan vaihdoksen myötä siitä tuli kouluratsu uuden omistajan estekammon vuoksi. Hyppykapasiteettii, metrin radoilta, muuttui helppo A:n kouluratojen kiertämiseen. Kilpauransa jälkeen tamma siirtyi jalostusleasing käyttöön Jarno Kuukarin suomenhevostalleille. Tammalla oli todella vahva laukka, jota se periytti myös varsoillensa. Varsoja tamma on saanut tähän mennessä kaksi, joista ensimmäinen on Kuunlilja.

    ei. Raskaampirakenteinen Retostelija toimi pienellä maatilalla monitoimihevosena koko elinikänsä. Talvisin ori veti rekeä, kesäisin se toimi perheen lasten ratsuna ja perheen isännän metsätyökaverina. Retostelijalla oli mitä tasaisimmat liikkeet ja niiden kyydissä oli mukava istua. Tästä orista olisi tullut varmasti hyvä kouluratsu. Luonteeltaan ori oli rauhallinen ja kuuliainen, jonka uskalsi jättää pienempienkin lasten harjailtavaksi. Jälkeläisiä ori sai kaksi hieman vanhemmalla iällä.

    ee. Kultalilja tulee menestyneestä ravisuvusta, ja siitä odotettiin myös suurta ravitähteä. Tamman varsa-aikojen koelähdöt menivätkin räväkkä luonteisen tamman kanssa hyvin, mutta siirtyminen vaativampiin lähtöihin oli takkuista. Temperamenttinen tamma ei ollut mikään helpoin ajettava ja se sortui herkästi laukoille. Pitkän harkinnan jälkeen tamma päätettiin myyntiin ratsutettavaksi. Kukaan ei aluksi uskonut Kultaliljan kykyihin ja muutaman omistajan vaihdoksen jälkeen se päätyi pienelle maalaistallille, jossa sillä maastoiltiin ensiksi paljon ja sen jälkeen sen kanssa alettiin varovaisesti ratsastelemaan kentällä. Alku ei tamman kanssa ollut helppoa, mutta sen kyvyt esteratsastukseen nähtiin, joten ratsukoulutusta vietiin sinnikkäästi eteenpäin. Kultalilja kisasikin lopulta hyvin 100-110cm esteluokkia. Jälkeläisiä tamma kerkesi saamaan kolme, ennen kuin menehtyi traagisesti tallipalossa vain 15-vuotiaana.


Lotta on vielä nuorekas tamma jolla ei ole jälkeläisiä, joten se on käytössä jalostukseen harkiten. Se ottaa vastaan tuontisukuisia suomenhevosia joilla on näyttöä kilparadoilta.
Lotta kantaa värigeenejä Ee/Aa/nCr

30.09.2018 Päiväkirjamerkintä (kirjoittanut omistaja)
Olin ihan hermoraunioina sillä pakkaisimme tänä aamuna kamppeet autoon ja suuntaisimme Veken ja Lotan kanssa Kalman Suomenratsuihin Raision kuppeelle kenttävarsojen ja -nuorten laatuarvosteluun. 3-vuotiaat nuorikkomme olivat tänään aika levottomalla tuulella sillä ne selvästikin vaistosivat että jotain on tekeillä. Lottahan nyt aina pyörii ja hyörii elämäniloisena, mutta myös Veke oli normaalista poikkeavasti levoton sielu ja asteli karsinassaan edestakaisin. Jo edellisenä päivänä olin kaivellut esiin parivaljakon kisakamppeet joten varustehuoneessa odotti puhtaat kisasuitset ja mustat loimet jotka tulisivat tarpeeseen näin kolealla ilmalla. Sain kuljetussuojat laitettua hevosten jalkoihin ja loimet selkään sillä aikaa kun vakiokisakuskini, eli mieheni ajoi trailerin valmiiksi oven eteen ja kantoi sinne hevosten suojat, suitset ja muut tarvittavat kamppeet. Talutin energiset hevoset autoon jonne molemmat onneksi asettuivat syömään aamuheiniään.

Paikan päällä odottelimme jännittyneinä aina omia vuorojamme ja toivoimme että tuomarit pitäisivät niistä. Lotan kanssa saimme onneksi hyvät pisteet rakenteesta ja suvusta, mutta käytöksessä olisi todellakin ollut parantamisen varaa. Neiti meinasi nimittäin pistää aikamoiset bailut pystyyn kesken tilaisuuden sillä se hermostui aikalailla vilinästä ja vilskeestä. Näköjään saamme totutella sitä paljon lisää tälläisiin jotta tulevasta kisaurasta selvitään. Irtohypytys meni Lotan kanssa ihan nappiin ja tamma saikin neljä pistettä siitä osuudesta. Rohkeasti Lotta loikkasi kaikkien esteiden yli eikä edes välittänyt viimeisestä erikoisesteestä. Askellajeista saatiin kolme pistettä vaikka ehkä siltä odotettiin vähän enemmän. Lopulta sitten Lotankin kanssa juuri ja juuri napattiin KEV I palkinto josta ollaan kyllä enemmän kuin tyytyväisiä sillä päivä meni kyllä niin oudosti ettei mitään järkeä.

15. syyskuuta 2018 Päiväkirjamerkintä (kirjoittanut omistaja)
Ystäväni oli tullut tänään kyläilemään ja olimme yhdessä päättäneet lähteä rennolle maastoretkelle. Koska Julia ei ollut kovinkaan kokenut ratsastaja niin annoin hänelle ratsuksi tasaisen varman Lotan kun taas itse päätin varustaa itselleni Veken. Kimo ori antoi itsensä helposti kiinni tarhasta, mutta Julialla oli hieman ongelmia saada Lotta kiinni sillä hevonen leikki tytön kanssa ihan kunnolla. Kymmenen minuutin hippaleikin jälkeen tamma antoi kuitenkin kiinni ja pääsimme vihdoinkin taluttamaan hevoset talliin. Laitoimme molemmat ristikiinnitykseen käytävälle ja harjasimme ja varustimme ne iloisen puheensorinan saattelemana. Tunnelma oli iloista ja pian saimmekin hevosille kamppeet niskaan.

Tallin pihalla kiristimme vielä satulavyöt ja säädimme jalustimien pituudet ennenkuin nousimme ratsujemme selkään. Tämän jälkeen ohjasimme hevoset maastoreiteille. Lotta ja Veke kulkivat molemmat pitkin ohjin nauttien rennosta menosta. Kunnon alkukäytien jälkeen lisäsimme vauhtia rauhalliseen raviin ja molemmat hevoset saivat edelleen kulkea suhteellisen pitkin ohjin. Ne venyttivät kaulojansa tyytyväisenä ja etenivät tasaisen varmasti. Julialla tuli kuitenkin kesken matkan pienoinen ongelma, kuten aina Lotan kanssa. Aina kun matkalla näkyi vähänkään jotain vihreää niin tamma jumitti samantien mussuttamaan sitä. Tyttö sai tehdä töitä sen eteen että sai hevosen taas kulkemaan eteenpäin. Veke odotteli aina kärsivällisesti paikallaan tämän aikaa ja lähti taas liikkeelle kun pyydettiin. Oikeastaan koko matkan ajan Veke kulki tasaisesti, mutta linnun pyrähtäessä yhtäkkiä lentoon läheisestä pusikosta ori sai sätkyn ja teki pienen sivuloikan. Äkkiä se kuitenkin taas rauhoittui ja pääsimme vihdoinkin laukkasuoralle.

Nostimme siellä reippaan laukan ja hevoset nauttivat täysin siemauksin kun sai vaan mennä eikä miettiä kaikenmaailman koulukiemuroita tai esteiden hyppäämistä. Suoran päässä hidastimme taas raville ja käänsimme hevoset takaisin kohti tallia. Lotta alkoi jo hyytyä ja yritti laiskotella sen minkä kerkeää, Vekellä taas tuntui puolestaan olevan kiire takaisin tallille. Jouduin pidättelemään sitä useaan otteeseen ja odottamaan että Julia ja Lotta saa meidät kiinni sillä jälleen tamma oli nähnyt jossain pari vihreää ruohoa. Lähempänä tallia otimme takaisin käyntiin ja kävelimme rennosti takaisin. Tallin pihalla laskeuduimme hevosten selästä ja hoidimme hevoset pois. Kun kaikki oli hoidettu niin palautimme molemmat hevoset takaisin tarhaan nauttimaan aurinkoisesta päivästä.

- hevosen kaappi on tyhjää täynnä -


virtuaalihevonen     ★     a sim-game horse     ★     rakennekuvan © Miia S.     ★     pääkuvan linet © Tea     ★     pääkuvan väritys © ?