Kannelniemi
Kannelniemi
etusivu esittelykierros tallin asukkaat toiminta foorumi

Noor-al-Haya
tutummin vain Handi

Rotu ja sukupuoli arabialainen täysiverinen (DOM) tamma Omistaja Jemina (VRL-05175)
Syntymäaika 20.05.2010, 12-vuotias Ex-omistaja Zen
Väri ja säkäk. mustankimo, 152cm Rekisterinumero VH13-003-0147 | #PKK922
Kilpailutiedot koulu-/estepainotteinen, ko: Helppo A, re: 120cm katso kilpailusijoitukset

KTK II myönnetty 30.04.2013   ★   VIP MVA myönnetty 10/2018   ★   Fn myönnetty 10/2018
Lue kantakirjalausunto - Upea tamma, hieno rotunsa edustaja. Ilmeikäs ja ryhdikäs. Pitkähkö selkä ja hieman turhan ohuet jalat.
- Hyvät leimat. Erittäin kaunis väri. Hieman massiivinen etuosa ja kaula verrattuna lihaksettomaan takaosaan. Kaunis, kuiva pää. Jalat hyvät. Toteutus varma ja rauhallinen, saisi olla aavistus enemmän kontrastia.
- Hieman ponimainen pää, ylpeä ilme. Hyvä kaareva kaula. Hyvät rungon mittasuhteet. Korkea, lyhyt säkä. Painunut selkä, hyvä lanne ja lautanen. Pystyhkö lapa, pysty olkavarsi. Kevytluustoiset etujalat, pystyt kaviot. Melko hyvä takaosa, kevytluustoiset sääret. Selkeät leimat. Miellyttävää väritystyötä.

Handi saapui minulle Latviasta kun etsin itselleni uutta kilparatsua. Olin käymässä Zenissä sillä kuulin että siellä on jälleen myynnissä lupaavia hevosia ja olin ostanut sieltä jo aikaisemmin yhden ratsun johon olin erittäin tyytyväinen. Pölhö näytti minulle lukuisia hienoja hevosia ja silmiini pisti kaksi arabialaista täysiveristä. Näitä olisi pakko päästä kokeilemaan ja rakastuinkin Handiin täysin vaikka se onkin luonteeltaan todella akkamainen ja hampaat napsuivat tiuhaan varustaessani sitä. Ratsastaessa se kuitenkin oli mahtava vaikka energiaa olikin kuin pienessä kylässä. Sovimme Pölhön kanssa että molemmat arabit matkaisivat Suomeen viikon päästä jotta kaikki ehdittäisiin hoitaa ennen sitä. 23. heinäkuuta 2018 hevoset seisoivat viimein omissa karsinoissaan syömässä iltaheiniä ja vaikuttivat olevan täysin kunnossa, mitä nyt vähän stressaantuneita pitkästä automatkasta.

Kuten jo aikaisemmin on mainittu, Handi on erittäin akkamainen hevonen joka on tarkka ihan kaikesta saamastaan hoidosta tai muuten alkaa hampaat iskeytymään sinne minne vain yltää. Osaahan se aina välillä olla oikea kullanmuru joka käyttäytyy oikein mallikelpoisesti, mutta kaikkien huonoksi onneksi sitä ei kovinkaan usein tapahdu ainakaan muiden kun omistajan seurassa. Hoitotoimenpiteiden aikana sillä on myös pienen pieni paha tapa pyöriä, mutta komentamalla napakasti se rauhoituu. Kannattaa siinä vaiheessa kuitenkin varautua pieneen kiukunpuuskaan. Taluttaessa Handi tuntuu välillä syhkivän vähän joka ilmansuuntaan ja kannattaa vähän varoa ettei vahinkoja satu.

Ratsuna Handi on kunnon energiapakkaus ja siinä on hieman haasteita saada se kulkemaan kaahottamatta pää pilvissä. Sen askellus on kuitenkin aina ihanan pehmeää ja sen selässä on aina ilo istua ja nautiskella. Handin kanssa pitää osata vedellä oikeista naruista että se alkaa keskittymään työntekoon ja silloin siitä myös kuoriutuu kauniin näköinen kouluratsu jonka ehdottomia vahvuuksia on lisätyt askellajit. Koulutustasoltaan se on hieman vahva Helppo A sillä sille on opetettu myös laukanvaihdot.

    Esteratsuna Handi on aina ollut parempi kuin arabista uskoisi. Yleensä niiden kapasiteetti ei ole kovinkaan kummoista, mutta Handilla riittää pomppua jopa 120cm radoille. Se rakastaa esteiden tuomaa huumaa ja taipuu tiukempiinkin kaarteisiin mukavasti. Joskus ehkä kaviot kolahtelee puomeihin, mutta sillehän ei voi oikein mitään.

Lastatessa Handi on onneksi jo konkari ja astelee autoon sen kummemmin vastustelematta, mitä nyt ehkä inhoaa kintuissa olevia suojia ja vähän protestoi niitä vastaan. Handi asettuu kuitenkin autoon ihan rauhallisesti ja matkustaa mekkaloimatta, poikkeuksena jos sen viereen satutaan laittamaan joku hevonen mitä se ei siedä huonostikaan. Silloin alkaa pauke ja hampaiden kalina. Kilpailupaikoilla sen käytös ei ole yhtään erilaista kuin kotonakaan.

i. Abdul-Hadi evm
ox, mkm, 156cm
ii. Mas'ud evm
ox, m, 154cm
iii. Ramzi Sab evm
iie. Faiqa evm
ie. Hadiyaah evm
ox, rnkm, 152cm
iei. Sadiq evm
iee. Tanzeela evm
e. Noor Jehan evm
ox, rnkm, 150cm
ei. Diyay-al-Din evm
ox, rnkm, 148cm
eii. Miyaz evm
eie. Jawahir evm
ee. Hunaida evm
ox, prn, 150cm
eei. Qudamah evm
eee. Nudbah evm

klikkaa nähdäksesi sukuselvityksen

i. Abdul-Hadi on kansainvälisillä kilparadoilla menestynyt este- ja koulupainotteinen mustankimo arabialainen täysiverinen ori jonka säkäkorkeus on 156cm. Se on jakanut ihmisten mielipiteet aikalailla kahtia, sillä vaikka sen kapasiteetti ja liikkeet ovat upea näky niin oriin luonne ei ole ihan niin vaikuttava. Hieman rettelöitsijän maineen omaava Abdul-Hadi osasi halutessaan pistää aikamoisen shown pystyyn mihin ikinä menikään ja tämän vuoksi monetkaan eivät ole halunneet käyttää sitä jalostukseen. Jotkut ovat uskaltaneet ottaa riskin sen ulkomuodon ja kapasiteetin vuoksi ja se on saanut tähän mennessä 12 jälkeläistä jotka vaikuttavat ympäri maailmaa. Abdul-Hadi viettää leppoisaa jalostusorin elämää omistajallaan Englannissa, mutta jaksaa edelleen keksiä piruuksia talliporukan pään menoksi.

    ii. Mas'ud oli upea musta arabialainen täysiverinen ori jonka koko 154cm korkeassa ruumissa ei ollut yhtäkään valkoista karvaa. Mas'ud kilpaili aikoinaan hyvin menestyksekkäästi kansainvälisillä koulukilparadoilla ja napsi itselleen sijoituksia ja voittoja omalla tasollaan. Se osasi olla tulinen sielu mutta kunnioitti aina ihmistä täysin. Muuten Mas'ud oli luonteeltaan hyvinkin lempeä ja sitä rakasti monet sen kotitallin väestä. 16-vuotiaana se kuitenkin katkaisi jalkansa laitumella ja tämän vuoksi se jouduttiin päästään ikiuneen. Ori jätti jälkeensä yli 30 jälkeläistä jotka ovat menestyneet vaihtelevasti kilparadoilla.

    ie. 152cm korkea ruunikonkimo arabialainen täysiverinen tamma Hadiyaah oli äärimmäisen lempeän ja rauhallisen luonteen omaava neitokainen joka kilpaili menestykselläästi este- ja kouluradoilla. Tamman kapasiteetti kuitenkin tyssäsi aika nopeasti HeA/90cm eikä siitä saatu enää isompiin luokkiin kilparatsua. Useamman kauden se ehti napsia sijoituksia ja voittoja kunnes sen jalka viottui ja se joutui jättämään kilparadat taakseen. Hadiyaahsta tuli kuitenkin todella hyvä emä jälkeläisilleen ja saikin neljä varsaa vielä uransa päättymisen jälkeen. Tamma oli koko elämänsä ajan erään englantilaisen kilparatsastajan ja kasvattajan omistuksessa ja 18-vuotiaana se päästettiin ikiuneen kotonaan pahan kaasuähkyn vuoksi.

e. Noor Jehanin elämä ei ollut aina helppoa sillä tämä 150cm korkea ruunikonkimo arabialainen täysiverinen tamma oli aika tapaturma-altis hevonen. Nuorena tammana se teloi itsensä vähän mihin sattuu ja siitä miettittiin aina että saadaankohan siitä edes kunnon kilpahevosta vai hajottaako se itsensä ennen aikojaan. Kyllähän se lopulta pääsi kuin pääsikin kilpailemaan kouluratsastuksen parissa ja parhaimmillaan starttasi kansainvälisellä tasolla Vaativa B tasolla napaten sieltäkin sijoituksia. Ura keskeytyikin lopulta siihen että se loukkasi jalkansa laitumella. Tämä äärimmäisen ystävällinen hevosen vietti senkin jälkeen vielä vuosia omistajallaan Englannissa jossa se sai lopulta viisi jälkeläistä ennenkuin Noor Jehan jouduttiin lopettamaan kun sillä todettiin parantumaton syöpä.

    ei. 148cm korkea ruunikonkimo arabialainen täysiverinen ori Diyay-al-Din oli kasvattajansa lellipentu joka kilpaili uransa aikana Helppo A tasolla erittäin hyvin menestyen. Siitä ei kuitenkaan saatu ihan vaativan tason ratsua sillä se ei vaan yksinkertaisesti saanut onnistumaan tarpeeksi hyvin laukanvaihdot vaikka sitä kuinka yritettiin treenailla. Hieman tulisen mutta silti kiltin luonteen omaavasta Diyay-al-Dinistä tuli suosittu jalostusori ja se jätti jälkeensa kymmeniä jälkeläisiä jotka päätyivät ympäri maailmaa. Lopulta Diyay-al-Din sai viettää eläkepäivänsä kisauransa jälkeen Englannissa pienessä siittolassa jossa se lopulta päästettiinkin ikiuneen iän tuomien ongelmien vuoksi 21-vuotiaana.

    ee. 150cm korkea Hunaida oli kaunis ja sopusuhtainen punaruunikko arabialainen täysiverinen tamma joka kilpaili aikoinaan vaativalla tasolla menestyenkin ihan mukavasti. Äärimmäisen ystävällinen ja rauhallinen tamma otti aina kaiken leppoisasti ja keskittyi kilparadallakin aina vain oleelliseen tehden aina parhaansa. Hunaida sai ensimmäisen varsansa jo nuorena ennen kisauraansa ja sen jälkeen jäi siitostammaksi omistajalleen Englannissa. Siitä tuli hyvä emä muillekin varsoilleen ja saikin vielä kolme varsaa lisää. Lopulta se päästettiin ikiuneen kotonaan 19-vuotiaana sen terveyden alkaessa pettämään iän vuoksi.


Handi on vielä vetreä tamma jolla ei ole monaa jälkeläistä, joten se on käytössä jalostukseen. Se on käytettävissä täysiveri-, puoliveri- ja ratsuponijalostuksessa. Handi ottaa vastaan tuontisukuisia hevosia/poneja joilla on näyttöä kilparadoilta.
Handi kantaa värigeenejä Ee/aa/Gg

ox tamma Fikriyya-al-Noor
syntynyt 16.12.2013
isänä Abd-al-Hamid


24.02.2015 päiväkirjamerkintä, kirjoittanut ex-omistaja
Elämä puhaltelee Handia ja Jereä pitkin maailmaa, sillä nyt kaksikon löytää Dubaista Azrak Racersin tiloista jossa Jere työstää ratsuja eteenpäin. Handin mukana talliin muutti Fikir-lapsukainen. Kisaamista olisi tarkoitus jatkaa täälläkin päin maailmaa kunhan Handi ensin hieman kotiutuisi.


14.08.2013 päiväkirjamerkintä, kirjoittanut ex-omistaja
Handin (ja Jeren totta kai myös) elämä on mullistunut aikamoisella tavalla Jeren päästyä Tony Attawayn oppiin Britteihin. Jere matkusti jo muutama päivä aiemmin uuteen kotikaupunkiinsa Shropshireen, ja tänään kuljetettiin Handi perässä. Kuten arvata saattaa, ei neiti kiukkupussi ottanut matkaa vastaan mitenkään iloisesti — ongelmat alkoivat jo Suomen kamaralla kun Handi ei olisi tahtonut seurata tuntemattomia ihmisiä traileriin. Koskaan aiemmin ei Handi ollut myöskään ollut lentokoneessa, ja mukana ollut eläintenhoitaja kertoi myöhemmin Jerelle että hänen arvon kisaratsunsa oli pistänyt kuljetuskoppiaan päreiksi koko matkan ajan ja hermoillut niin paljon että rauhoittaminen alkoi olemaan jo ihan oikea vaihtoehto. Päästyään uuteen kotitalliinsa Kenstoniin Handi olikin yksi hermokimppu, vatsa sillä oli aivan sekaisin eikä ruoka ole vieläkään tahtonut maistua.

Toivottavasti Handi toipuu muuttostressistään pian, jotta valmentautumista voisi jatkaa mahdollisimman pian tason säilyttämiseksi. Tosin tämän neitokaisen tuntien se ei aivan heti tyynny moisen mullistuksen jälkeen...


ERJ-Cup elokuu, tarinaluokka, 80 cm (1. sija), kirjoittanut ex-omistaja
Jere hypähti alas ratsunsa selästä ja lähti äkäisesti marssimaan tietä pitkin jäähdytelläkseen tammaa. "Jere!" Poika kuuli siskonsa huudon takaansa, muttei kääntynyt edes katsomaan, jatkoi vain puuskuttavan ja yhä kierroksilla käyvän Handi-arabin taluttelua. Jereä ärsytti: hän oli mokannut radalla aloittelijamaisella virheellä ja painanut niin kovaa vauhtia että huolellisuus oli kärsinyt, samoin kuin puomit joita kaviot olivat kolisutelleet. Tyypillisen kypsään tapaansa Jere mökötti, vaikka hänen olisi pitänyt vain unohtaa tapahtunut ja olla mokaamatta samoin seuraavissa kisoissa. Poika yritti rauhoitella kuohuvaa mieltään kävelemällä pitkin kisa-aluetta Handi rinnallaan, mutta rauhoittuminen ei vain ottanut onnistuakseen. Syyttävä ääni soimasi päässä virheestä ja muistutti kuinka typerä se oli ollut. Jere oli täysin varma että katsomossa oli käynyt hänen suorituksensa aikaan kova supina siitä, kuinka huonosti hän ratsastikaan...

"Voi perk—!" Jere ärähti ja potkaisi kiveä, saaden Handin säpsähtämään. Hetken aikaa hän seisoi siinä puristellen nyrkkejään oudoksuvista katseista välittämättä, kunnes antoi käsiensä rentoutua ja istuutui lamantuneena tallin seinustalle, tuijottaen omia rystysiään. Hän oli niin huono ratsastaja, niin huono! Miksei hän ikinä onnistunut ja menestynyt, miksi hänen oli pakko saada itselleen liian vaativa hevonen. Miksei hän ollut kuunnellut valmentajaansa ja ostanut kunnon puoliveristä eikä mitään täykkärinrimpulaa? Miksi hänen piti aina kuvitella itsestään liikoja? Miksi hänen piti unohtaa tänään, tänä tärkeänä päivänä tärkeissä kisoissa, kaikki saamansa opit hyvästä radasta? Miksei — itsesyyttely katkesi kuin seinään lämpimän ilman tuulahtaessa Jeren kasvoille. Poika kohotti katseensa ja hämmästyksekseen näki tammansa vaaleanpunaisen turvan ja suuret, sielukkaat silmät jotka katsoivat uteliaasti omistajaansa, aivan kuin kysyen että mitä sinä siellä maassa oikein istut?

Se riitti. Handi, joka tunnettiin epäluuloisena ja kylmänä tammana, ei turhan usein ottanut kontaktia ihmiseen sillä tavoin. Jeren ärtymys oli tipotiessään kun hän silitteli epäuskoisena vaaleaa poskea, oliko Handi oikeasti laskenut päänsä hänen syliinsä? Pieni hymynpoikanen karehti ruskeiden kutrien kehystämillä kasvoilla. Hän oli tullut Cupiin voittamaan, tai edes sijoittumaan, mutta sen sijaan itse tehnyt virheitä ja jäänyt pelkäksi massaosallistujaksi. Ruusukkeita ei siis ollut herunut kuten oli suunniteltu, mutta tavallaan Jere oli silti voittanut jotakin saadessaan siinä mököttäessään ensimmäisen kunnollisen huomionosoituksen jääkuningattareltaan.

Sisko löysi Jeren myöhemmin tallin takaa istumasta puuta vasten Handia silitellen ja rapsutellen. Onneksi oli olemassa edes yksi persoona joka sai hänen veljensä rentoutumaan ja avautumaan kuorestaan, vaikka se persoona olisikin sitten vain hevonen.

15.02.2013 kouluvalmennus, valmentajana Janna
Miksiköhän tykkään Handista niin paljon sen lisäksi, että se on upean näköinen, lihaksikas (tosin mun heppamieltymyksiin vähän turhan kevyt) ja hankalaluonteinen? En tiedä. Ehkä siksi, että Jere osaa pukea sen upeisiin varusteisiin (tänäänkin punaista päällä, kuolinko? En toki. Ja tietysti siksi, että se on Noor-a ; )). Sipsutus kuitenkin taisi kuulua ihan toimintalistaan, sillä Handi oli sellainen sirokoipi sähläillessään martignaalien kanssa turpa kattoa hipoen, että tuli napit vastakkain kahden mielipiteen kanssa. Jere kirosi selässä itsekseen jo alkukäyntien aikana, mutta kaiketi se kuuluu toimenkuvaan.

Handi oli sählinkiheppa, jonka kanssa jouduttiin olemaan todella kärsivällisiä. Ei ilkeydellä, mutta Jere taisi myös olla lyhytpinnainen ainakin kouluratsastuksen suhteen, ja näytti suhtautuvan kommentteihin niin kauniisti, että kanssakäyminen oli yhtä juhlaa. Onneksi sain asiat perille ja tunsin pojan sen verran, että hänellä oli musta jo jonkinlainen käsitys, eikä otsaani voinut liimata idiotti badass- tarraa ihan turhin päin. Handin Jere kuitenkin tunsi läpikotaisin, sen näki kaukaa, ja poika oli tottunut tamman temppuiluun. Käyntityöskentelyssä Handin keskittyminen herpaantui aina sinne sun toiseen, mutta kyllä siitä elävänä selvittiin ja Handi kuului myös niihin taipuviin hevosiin, jotka näyttivät alusta asti jo valmiiksi verkanneilta - paitsi että se ei keskittynyt puoliksikaan, joten taivuttelu ei ollut samanlainen silmänilo kuin olisi luullut.

No jaa, ravissa oli kehumisen laitaa ja Handi toimi oikeasti hyvin ravaten kauniisti, vähän pötkylämuodossa. Jere jännitti jalkojaan jonkin verran, joten parin kommentin jälkeen myös ratsastajan solmut ja mutkat alkoivat lähteä paranemaan päin! Keskiaskellajit, taivutukset ja askelpidennykset sujuivat hienosti Handin keskittymiskyvyn huomioiden, ja eritoten askelpidennyksissä Handi oli oikeasti huikean cool. No jaa, pohkeenväistöt olivat vähän problem nro. 1, koska Wolf sattui tulemaan jo muutenkin äkeänä vieraista (= häntä huiski, korvat luimivat ja pää nousi taivaisiin koko tunnin aikana varmaan useammin kuin oikea muoto) olevan tamman kyljen läheltä vähän rynnivän Niksun kanssa, Handi pelasi viimeisen kortin sohaisemalla täpärästi ilmaan kavionsa kanssa. En olisi halunnut kuittailla siitä sen enempää, eihän tämä nyt mikään kummankaan "vika" ollut, ja Jere näytti helpottuvan siitä, että sanoin myös Wolfille (ei vahingonilolla, vaan sillä että erotin oikean väärästä), ja muistutin nopeasti, että tunnilla oli kyllä niitä säikkyhevosia, kuten Handi, jotka eivät toimisi ihan lunkisti muiden hevosten kanssa. Lisäsin kuitenkin loppuun, että ei se ollut kuolemanvakavaa, ja koska Jere tiesi Wolfin ratsastaneen vähän vähemmän, oli homma sillä ok ilman että mun piti naatittaa ketään ihan täysin. Suorana ei ollut pohkeenväistöistä tietoakaan, eikä touhua oikein saanut ratsukon kanssa korjattua täydelliseksi, mutta sentään kelvolliseksi suoritukseksi, kun haeskelimme Handia kuolaimeen ja pyysin Jereä aktivoimaan sen takaosaa saaden painoa askeleisiin. Kyllä me saatiin ratsukko muutoksiin ihan tyytyväiseksi kaiken sählingin ansiostakin.

Laukka oli asia erikseen, ja Handi oli menopäällä. Sen lisäksi se kyttäsi maneesin nurkkaa - se hidasti laukkaansa pieneen hyppelyyn sen kohdalla ja sinkaisi murto-osassa taas kovempaan vauhtiin. Isot ympyrät saivat tamman kuitenkin toimimaan hyvin ja pehmeästi, ja sen saglawinlaukkaa oli ilo katsella! Molempiin suuntiin mentiin vauhdilla mutta hallinnassa pään nostelun ja hyppyjen kera, mutta olin silti todella iloinen että Jere ja Handi olivat tulleet mukaan lössiin. Parannusta, kyllä sieltä vielä se sisäinen kouluratsastaja löytyy (tai sitten ei löydy), mutta joka tapauksessa tää on aina hyvää harjoitusta :)!

- hevosen kaappi on tyhjää täynnä -


virtuaalihevonen     ★     a sim-game horse     ★     kuvien © Latu