Kallan Blackthorn

Kallan Blackthorn
Finest Foal

::   kutsumanimeltään Toru, Termiitti (rakkaalla lapsella on monta nimeä)
::   kasvaa n. 172cm korkeaksi, musta (Ee/aa) suomalainen puoliverinen ori
::   syntynyt 27.01.2018, on nyt 3-vuotias (satunnainen)
::   rekisterissä numerolla VH18-031-0222 / #PKK2771

::   om. Kiia Kalliokoski (VRL-05175) - kasv. Auburn Estate, Suomi
::   koulupainotteinen, tavoitteena päästä kilpailemaan PSG -tasolle
::   Toru asuu Kaajapurojen tallilla
::   Lue elämästämme Purtsilan foorumilta

::   Tavoitteena KTK, KV-laatuarvostelu, KRJ laatuarvostelu + PKK arvonimet

FF myönnetty 10/2018 kantakirjakelpoinen



Would you love a monsterman?
Could you understand the beauty of the beast?

Toru on lyhyesti sanottuna isänsä poika. Emän herkkyys ja aavistuksen säikky luonne eivät ole varsinaisesti tarttuneet varsaan, mutta mikään helppo käsiteltävä tämä musta pikkupaholainen ei ole. Hankalat lähtökohdat tarkoittavat sitä, että Torun-paholaista käsitellään erityisen paljon nyt nuorena. Toivottavasti saamme kitkettyä pahimmat tavat ennen kuin ne ehtivät kunnolla syntyäkään, sillä emme varsinaisesti halua orivarsasta isänsä kaltaista ihmissyöjää. Toisaalta Toru on saanut perintönä myös äärimmäisen hienot liikkeet. Ratsutus tullaan tekemään erityisen huolellisesti, jotta pikkuisesta saataisiin kaivettua ainoatkin yhteistyöhalujen rippeet ratsukäyttöön. Kooltaan varsasta tuntuu kasvavan iso, jolloin käsiteltävyyden harjoittelu korostuu. Toru vieroitettiin maaliskuussa ja oripoika jää toistaiseksi meille kasvamaan. Gabriellan ja Isabellan suussa Toru on sitkeästi vielä Termiitti, joskin myös toruminen sanana tuntuu sopivan sen luonteeseen.
    - kasvattajan kertomaa

Tälläinen Toru on luonteeltaan

Kaikista yrityksistä huolimatta Toru jäi aikamoiseksi säheltäjäksi jonka etu- ja takapäätä kannattaa hieman varoa, samoten omien varpaiden puolesta. Tapakoulutukseen kiinnitettiin jo syntymästä asti huomiota erityisen paljon, mutta tästä huolimatta Torusta on tullut ihmisiä näykkivä ja jaloillaan uhkaileva ikuinen kakara joka näyttää kyllä mikäli jokin asia ei miellytä. Torun naama näyttää aina siltä että se olisi syönyt sitruunan ja korvat on uhkaavasti kiinni niskassa jonka vuoksi monikaan ei tämän herran lähelle uskalla. Siitä onkin tullut tallityöntekijöiden painajainen sillä kaiken tämän lisäksi se on aikamoinen tuholainen joka repii aina niin omat kuin kavereidenkin loimet. Hoitotoimenpiteet sujuu Torun kanssa parhaiten kun sen kiinnittää käytävälle ristikiinnitykseen tai karsinan kaltereihin, mutta siitä huolimatta jatkuvasti kuuluu jostain puolelta tallia "Toru perkele oo kunnolla tai kuskaan sut makkaratehtaalle!". Tämä on täysin normaalia ja saattaa tapahtua monta kertaa päivässä vaikkakin eihän sitä koskaan toteuteta sillä nainen rakastaa Torua yli kaiken. Pikkuhiljaa Toru on alkanut näyttämään omistajalleen myös pehmopuoltaan ja nainen olikin hyvin yllättynyt ensimmäisien hellydenosoituksien jälkeen.

Taluttamisesta on tullut Torun kanssa helpompaa kun se kävi tovin aikaa pyörähtämässä tapakoulutuksessa pienellä ravitallilla jossa rohkeat ravimiehet myös opettivat oriin ajolle. Nykyään Toru ei enää onneksi kiikuta kaikkia pitkin maita ja mahtuja, mutta edelleen steppaillaan ihmisen ympärillä. Leidiseura on selvästikin alkanut jo Torua kiinnostamaan ja tammoille pitääkin aina pörhistellä sen minkä kerkeää. Orien ja ruunien kanssa Toru tulee toimeen aika vaihtelevasti. Joitakin se sietää ja joitakin ei ja sen kanssa pitänytkin vähän katsoa kenen viereen se laitetaan ettei tule turhia kärhämiä. Leppoisat ruunat on ehkä parasta seuraa tälle riiviölle sillä ne tuppaavat rauhoittamaan oriin menoa aika mukavasti ja vielä paremmin ei voisi mennä jos se vielä pitää pientä käytöskoulua Torulle aina kun tarvitaan ettei se ala liikaa pomppimaan silmille.

Sukutaulu & -selvitys

i. Rägbys Vociferous
fwb, m, 168cm
Fn, KTK II
ii. VIP MVA Fn Dead Silence WH
fwb, m, 167cm
KTK II, KRJ I, YLA2
iii. Arafax   (fwb, km, 170cm)   VPA I
iie. Black Tears   (fwb, m, 172cm)   VPA II
ie. Roansi Grandchamp II
zw, rn, 164cm
KTK II, PP MVA, VIP MVA, FF
iei. Stalag Luft   (zw, trn, 166cm)   YLA3, Fn
iee. Riwall ZION   (zw, rn, 164cm)
e. JB Mirameir
fwb, vrt, 175cm
Fn
ei. FBL Surtur
fwb, rtkm, 178cm
PP MVA
eii. Samson Who   (bwb, rt, 172cm)
eie. Ragnarok Rinna   (nwb, mkm, 167cm)
ee. Silverlode Blood Ties
fwb, rt, 173cm
PP MVA
eei. Bloodsucker   (fwb, rn, 176cm)
eee. Pramdisha Mol   (fwb, rt, 171cm)

Osallistumamme näyttelyt ja tapahtumat


KRJ taso 1 / 7

PKK Näyttelyt
01.07.2018 Auburn Estate, Rakenne: varsat : EO-sert (varsa) (tuom. Arnika)
25.08.2018 PKK, Rakenne: varsat : EO-sert (varsa) (tuom. Elisa)
29.08.2018 Saariston hevosopisto, Rakenne: Muut hevosvarsat : EO-sert (varsa) (tuom. Anne)

14.02.2019 Artsin ravitalli, Muu kuva: Vapaa kuva muille hevosille ja poneille : tulos (tuom. )

Hoito-ohjeet

Ruokinta
- Perfect Mix: 1 - 0,5 - 1 litraa / päivä
- Iltaruokaan lisätään aina yksi mitallinen valkosipulijauhetta

Loimitus
- Sateisella tai tuulisella ilmalla ulos sadeloimi
- Pienemmillä pakkasilla sisällä talliloimi, ulos ulkoloimi
- Kovilla pakkasilla sisällä ja ulkona omat toppaloimet
  Tarvittaessa alle voi jättää ohuemman loimen

Yleisiä hoito-ohjeita
- Ratsastaessa varustukseen kuuluu aachensuitset kolmipalalla, koulusatula ja pintelit joka jalkaan
- Talvella ja kolealla ilmalla ratsastusloimi aina ulkona kulkiessa, pakkasilla myös alku- ja loppuverryttelyssä
- Torun jalat tarkistettava aamuin ja illoin mahdollisten
  haavaumien ja rivin varalta


- Tällä hetkellä Torua totutetaan ratsastajaan ja aloitellaan sisäänratsastusta. Työskentelyä on 15-20min kerrallaan 3-4 kertaa viikossa. Tämän hetkiset liikutuspäivät on ma, ke ja pe. Aluksi uhkarohkeana ratsastajana toimii Jusu Rosengård siihen saakka että Torun kanssa pärjätään ilman taluttajaa.

Kurkistus varustekaappiin
Omistajan ollessa aikamoinen varusteratsastaja niin se näkyy myös varustekaapissa ja käytössä. Torun nahkavarusteiden väri on aina ehdottomasti musta. Loimet, satulahuovat, pintelit ja muut vermeet on aina eri sävyisiä sinisiä tai mustia. Päivittäisessä käytössä sillä on sininen riimu & -naru. Valittavissa on samanlaiset riimut joko pehmusteilla tai ilman. Koska kaiken pitää olla aina sävy sävyyn niin jokaiselle satulahuovalle on omat pintelinsä joita käytetään. Ratsastaessa Torulla käytetään aachensuitsia kolmipalalla, tuliterää koulusatulaa ja pinteleitä joka jalassa. Talvella ja kolealla ilmalla käytämme ratsastusloimea aina ulkona kulkiessa ja pakkasilla myös alku- ja loppuverryttelyissä. Kilpailuihin on oma satulahuopansa, valkoiset tarrasuojat, sekä kisaloimi jota pidetään tarvittaessa aina kun ratsastaja ei ole selässä. Nämä kuitenkin pääsee käyttöön vasta myöhemmin ja pölyttyy nyt kaapissa.

Ratsastuskamppeiden lisäksi suuresta arkusta ja valmiiksi ostetusta kisakaapista löytyy kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Löytyy arnika ja linimenttiputelit, kunnon törppö savea, shampoota, helosania, haavavoidetta, kesä spray, main&tail -hoitosuihke hännälle ja harjalle, sekä showshine -kiiltosuihke. Näiden lisäksi vakiovarustukseen kuuluu lämpöpintelit, kylmäyssuojat, kuljetussuojat, häntäsuoja matkustukseen, sekä juoksutukseen delta, juoksutusvyö ja -liina, sivuohjat ja kumichambon.

Karsinan edestä löytyy aina ajankohtaiset loimet siististi järjestettynä, sekä ulkoillessa käytettävät mustat vuohisiakin suojaavat neopreenisuojat etujalkoihin, sekä lyhyemmät neopreenisuojat takajalkoihin. Näitä ollaan päädytty Torulla käyttämään sillä oriilla on paha tapa purkaa pahimpia energioita tarhassa jolloin helposti vahingoittaa omia jalkojaan, sekä sen jalkoihin tulee helposti riviä.

Varusteet on ostettu Mestyn Varuste, Equestrian PRO, Tallikauppa MWS Boutique & Viitamäen kauppa. Kiitoksia!

Tarinoita elämästämme


12. elokuuta 2017 Tulevaisuuden lupaus saapuu kotiin (kirjoittanut omistaja)
Olin kuin lapsi karkkikaupassa kun odottelin innoissani että tuorein ostokseni saapuisi. Olin tehnyt jo aikaisemmin kauppakirjat vajaan vuoden ikäisestä komeasta mustasta koulupuoliveriorista joka saapuisi meille tänään ystäväni tallille johon se majoittuisi väliaikaisesti. Torun karsina oli valmisteltu jo hyvissä ajoin ja odotteli nyt vain asukastaan. Varmaan miljoonannen kerran sille aamua tarkistin että karsinassa oli tarpeeksi kuivikkeita ja että vesiautomaatti toimi ja kaikki olisi niinkuin pitää. Lopulta ystäväni sai suurinpiirtein repiä minut kahville odotellessa sillä taisin olla aina hermostuttava ravatessani edes takaisin tallin käytävällä. Lopulta en edes malttanut juoda kahviakaan loppuun kun jo painelin se kädessä pihalle istuskelemaan ja odottelemaan.

Viimein puolilta päivin odotukseni palkittiin kun pihaan ajoi hienon näköinen hevoskuljetusauto. Sydämeni tuntui pakahtuvan kun se viimein parkkeerasi tallin eteen ja autosta astui hieman vanhempi mies jonka kanssa olimme sopineet Torun tuomisesta. Itse en ollut kiireiltäni ehtinyt ajella Auburniin hakemaan tätä komeaa otusta vaikka olin käynyt kyllä katsomassa sitä useita kertoja. Avasimme yhteisvoimin sivurampin ja näin pitkästä aikaa rakkaan pikkupoikani. Toru oli vähän kasvanut sitten viime näkemän, mutta muuttunut vain entistä komeammaksi.
- Oot näköjään ostanu vähän kovapäisemmän kaverin. Meinas alkaa kukkoilemaan meidän Peikolle, Tero sanoi kun olin nousemassa auton kyytiin irrottamaan hevostani. Vielä suht pienikokoinen Toru katsoi minua kuin arvioidakseen kannattaako minua alkaa testailemaan. Ilmeisesti riiviö oli sitä mieltä että kannattaa, sillä samantien kun Tero avasi takapuomin niin nuori varsa loikkasi autosta ulos kuin tuli hännän alla ja alkoi steppailla ympärilläni villisti. Komensin sitä asettumaan mutta eihän se näyttänyt auttavan mitään. Häntä pystyssä se hirnui uusille tallikavereilleen kuin ilmoittaen että uusi kuningas on saapunut taloon. Raukka parka sillä se tulee kyllä huomaamaan ettei näin ole.

Päätimme ystävän kanssa että se pääsisi suoraan isoon tarhaan jaloittelemaan 19-vuotiaan täykkäriruunan kanssa joka kyllä opettaisi sille vähän tapoja jos homma käy liian villiksi. Ystäväni avasi tarhan portin ja pujahdin Torun kanssa sen sisäpuolelle. Samantien kun päästiin varsan irti niin se lähti painelemaan toiseen päähän kunnon pierupukki laukkaa ja kävi samalla vähän uhittelemassa vanhalle papparaiselle. Papparainen onneksi piti pikkupojalle kuria ja Toru lähtikin viilettämään komeaa lennokasta ravia takaisin meitä kohti. Kyllä siitä huomaa että on kouluratsu ja ihan varmasti liikettäkin löytyy vaikka muille jakaa. Ystäväni toi minulle vielä uuden kupillisen kahvia ja istuimme yhdessä pihalla auringon paistaessa katsomassa kun Toru purki ylimääräistä energiaa. Kannatti maksaa pieni omaisuus tästä varsasta, ajattelin itsekseni ja haaveilin jo tulevaisuudesta.

09. joulukuuta 2018 Lastaustreenipäivä (kirjoittanut omistaja)
- Oos nyt kunnolla tai kuskaan sut lähimmälle sut makkaratehtaalle, kivahdin jo 2-vuotiaalle Torulle joka temppuilee taas minkä kerkeää. Vähän yli vuoden yhdessäaloajan jälkeen asiat ei ole kovinkaan paljon muuttuneet sen käytöksen suhteen, sillä se osasi olla edelleenkin aikamoinen pirulainen. Onhan se kyllä näyttänyt minulle hieman myös pehmoa puoltaan, mutta sitä ei kyllä kovinkaan usein esiin saa eikä eteenkään kukaan muu kuin minä. Muulle talliporukalle se edelleen näyttää kaikki pahimmat temppunsa ja ystäväni on jo uhkaillut että joutuisimme kohta ulkoruokintaan jos hommat ei ala muuttumaan. Toivon kyllä hartaasti että kaikki helpottaisi kun hevonen saa ikää ja päästään purkamaan sen jäätävää energiamäärää muuhunkin kuin kenkkuiluun.

Toru kuopi villisti betonilattiaa ollessaan ristikiinnityksessä käytävällä eikä herra näyttänyt paljoa tykkäävän asiasta. Tottunein ottein harjasin riiviön kauttaaltaan ja onnistuin jopa välttämään tällä kertaa täydellisesti sen kavioita. Tänään olisi tarkoitus jatkaa sen kanssa lastaus treeniä joka alkoi jo sujua mukavasti. Torun tuntien se kyllä pistää aikamoisen shown pystyyn ja laitoin sen kinttuihin suojat jotta se ei teloisi itseään vahingossakaan. Poju oli alkanut jo tottumaan paksuihin ja korkeisiin kuljetussuojiin eikä enää protestoinut niitä vastaan sen kummemmin. Ketjuriimu suuhun ja ei kun menoksi!

Jalkojaan korkealle nostellen ja steppaillen Toru asteli perässäni pihalle jossa ystäväni oli jo odottelemassa auton kuppeella. Ori päätti tosiaankin pistää pienen shown pystyyn eikä aluksi meinannut astella koppiin millään. Se kyllä tiesi ettei autoon nouseminen ole paha asia sillä olimme monet kerrat astelleet sen läpi ongelmitta. Tällä kertaa olisi tarkoitus pistää se ensimmäistä kertaa koppiin niin että puomit on kiinni ja sitä varten ystäväni oli paikalla. Tahtojen taistelun jälkeen Toru asteli autoon reippain askelin ja ystäväni laittoi takapuomin kiinni meidän perässä. Aluksi Toru hieman protestoi jäädessään pieneen tilaan ja aika nopeasti aina peruutettiin se ulos autosta. Viidennellä kerralla Toru rauhoittui täysin autossa vaikka puomi suljettiin ja päätin että tämä riitti tältä päivältä, sillä itsellenikin riitti jo jalkojen väistely pienessä tilassa.

Kiitin ystävääni avusta ja talutin Torun talliin jossa riisuin siltä nopeasti kuljetussuojat ja heitin ne käytävälle. Myöhemmin päivällä tulisin juoksuttamaan vielä oriin, mutta tältä erää kaikki oli tehty joten talutin pomppivan Torun tarhaan. Matkalla sain pari kertaa näppästä sitä turvalle kun hampaat lähestyivät uhkaavasti kättäni kohtaan ja nuori ori näytti hapanta naamaa kun häntä raukka parkaa komennettiin. Päästin Torun juoksemaan sen tarhakaverin, vanhan täysiverisen kanssa, ja suuntasin itse talliin keräilemään kamppeet paikoilleen. Kyllä me Torusta vielä kelpo ratsu saadaan, vaikka kyllä apu kelpaisi vallan mainiosti tämän kurittoman kakaran kanssa.


HOX! Tämän jälkeen tulleet tarinat löytää Torun omasta päiväkirjasta Purtsilan foorumilta.



varsakuvan © Auburn Estate   |   juoksutuskuvan © VRL-10864   |   Kiian & Torun yhteiskuvan © Lynn
virtuaalihevonen   |   a sim-game horse   |   taustakuvan © pexels.com