Abiola

Marokossa asuvalla herra Giovannilla oli intohimona hänen sukujuurensa Kamerunissa. Hän keräsi tietoa ja vaali vanhoja perinteitä jakaen niitä myöskin muulle maailmalle: hän tahtoi ihmisten näkevän Afrikan mantereen muunakin kuin kasana sotivia maita ja heimoja, köyhyyttä ja tauteja. Aivan samalla tavalla Edward tahtoi myöskin esitellä harvinaista ja erikoista dongowalihevosta, tuota kaikenkirjavien, kyömypäisten ja rakennevirheellisten hevosten ikonia. Miehellä oli jalona tavoitteena jalostaa rodusta suurimmat rakennevirheet pois ja näyttää kuinka tästäkin hevosesta saisi aivan yhtä hyvän harraste- ja urheiluhevosenkin kuin muistakin. Matkaan tuli kuitenkin mutka: Edwardin matka kotiin katkesi vastaantulevan auton keulaan kohtalokkain seurauksin.

Arvatkaa mitä? Piola ei ole niin kamala kuin mitä alkuun olisi luullut, oikeastaan sen rakenne on ihan jopa hyvä rotuisekseen ja omalla tavallaan tamma on kauniskin, luonteeltaankaan se ei ole mikään tappaja. Hiukan hankala ja kärttyisä neitokainen kyllä osaa olla varsinkin kiimojen aikaan, mutta kaikki kauhuskenaariot ovat osoittautuneet turhiksi. Jos Piola ei jostakin asiasta tykkää niin se kertoo siitä kyllä hyvinkin nopeasti, mutta välillä taaskin on eriskummallisia päiviä jolloin Piolalle tuntuu käyvän kaikki eikä mikään, tamma käy tuulella ja tähtien asennoilla, se on todistettu. Yleensä kuitenkin viimeistään satuloiminen ja vyön kiristäminen saavat Piolan huiskimaan hännällään, irvistelemään ja ehkä vähän seinääkin takajalalla paukuttumaan. Myöskin vatsan alta harjaaminen ja kavioiden hoitaminen eivät ole tamman mielestä kivoja asioita. Niistä se jaksaa kiukutella kerta toisensa jälkeen vaikka tietää hyvin ettei siitä ole hyötyä ja tilanteesta pääsisi nopeammin pois sietämällä sen hammasta purren, mutta kun kiukuttaa, ärsyttää, suututtaa! Onneksi Piola ei ole pitkävihainen tapaus: vaikka se selkään noustessasi mulkaisisikin yläkautta silmiin ja kavahtaisi sivulle sen oloisena että nyt prkl en ala, niin parin sekunnin päästä se on kuitenkin korvat hörössä lähdössä liikkeelle.

Ratsuna Piola osaa yllättää kerta toisensa jälkeen, sillä kun netin ihmemaailmassa dongoloiden kuvat ovat lähes järjestään kuvia rituaalisista varusteista, heimoperinteistä ja villistä luonnosta niin näitä kyömypäitä tuntuu olevan vaikea yhdistää klassiseen englantilaistyyliseen ratsastukseen. Mutta niin se vain on että Piola taitaa kevyesti helpon B:n ja varmasti panostamisella yltäisi helpon A:n tasollekin ja esteilläkin ponnu riittää hyvin kevyesti 70-80 cm radan ylittämiseen, ehkä enempäänkin. Tamma on reipas ja eteenpäinpyrkivä, ehkä hieman häslä mutta kutakuinkin kevyt ja mukava ratsastaa. Suustaan se on todella herkkä ja roikkumalla kuolaimessa saa ratsustaan äkkiä alta karkaavan höyryveturin jolla ei ole jarruja, mutta kevyellä tuntumalla ratsastava, herkkäapuinen ja istunnaltaan huomaamaton ihminen saa Piolan kanssa ihmeitä aikaan tamman toimiessa loistavasti mitä minimaalisimmillakin avuilla. Kun eteenpäinmenosta ei tarvitse huolehtia voi tamman kanssa keskittyä enemmän liikkeen laatuun ja kaikenlaisiin pieniin viilailuihin, niin hämmästyttävästi ruipelo heimoratsu muuttuu niin este- kuin koulukenttienkin ketteräksi ja notkeaksi prima ballerinaksi. Ei ole olemassa rataa joka olisi liian mutkikas ja nopea tälle tammalle, sillä ketteryydessä se vetää vertoja pienille ratsuponeille. Kun hypyn saa vain ajoitettua oikein ja Piolan nostamaan jalkojaan kunnolla on ruusukesijat todellakin näppien ulottuvilla.

Piola on satunnaisesti käytössä jalostukseen. Se astutetaan pääasiassa dongola oreilla, mutta erilaiset risteytykset ovat myös mahdollisia. Mikäli kiinnostuit saamaan siitä varsan, ota yhteyttä omistajan sähköpostiin niin katsotaan tilannetta yhdessä. Piola kantaa värigeeniä Ee/Aa/nCr/Gg/nSb