Noor-al-Haya
tutummin vain Handi

Handi saapui minulle Latviasta kun etsin itselleni uutta kilparatsua. Olin käymässä Zenissä sillä kuulin että siellä on jälleen myynnissä lupaavia hevosia ja olin ostanut sieltä jo aikaisemmin yhden ratsun johon olin erittäin tyytyväinen. Pölhö näytti minulle lukuisia hienoja hevosia ja silmiini pisti kaksi arabialaista täysiveristä. Näitä olisi pakko päästä kokeilemaan ja rakastuinkin Handiin täysin vaikka se onkin luonteeltaan todella akkamainen ja hampaat napsuivat tiuhaan varustaessani sitä. Ratsastaessa se kuitenkin oli mahtava vaikka energiaa olikin kuin pienessä kylässä. Sovimme Pölhön kanssa että molemmat arabit matkaisivat Suomeen viikon päästä jotta kaikki ehdittäisiin hoitaa ennen sitä. 23. heinäkuuta 2018 hevoset seisoivat viimein omissa karsinoissaan syömässä iltaheiniä ja vaikuttivat olevan täysin kunnossa, mitä nyt vähän stressaantuneita pitkästä automatkasta.

Kuten jo aikaisemmin on mainittu, Handi on erittäin akkamainen hevonen joka on tarkka ihan kaikesta saamastaan hoidosta tai muuten alkaa hampaat iskeytymään sinne minne vain yltää. Osaahan se aina välillä olla oikea kullanmuru joka käyttäytyy oikein mallikelpoisesti, mutta kaikkien huonoksi onneksi sitä ei kovinkaan usein tapahdu ainakaan muiden kun omistajan seurassa. Hoitotoimenpiteiden aikana sillä on myös pienen pieni paha tapa pyöriä, mutta komentamalla napakasti se rauhoituu. Kannattaa siinä vaiheessa kuitenkin varautua pieneen kiukunpuuskaan. Taluttaessa Handi tuntuu välillä syhkivän vähän joka ilmansuuntaan ja kannattaa vähän varoa ettei vahinkoja satu.

Ratsuna Handi on kunnon energiapakkaus ja siinä on hieman haasteita saada se kulkemaan kaahottamatta pää pilvissä. Sen askellus on kuitenkin aina ihanan pehmeää ja sen selässä on aina ilo istua ja nautiskella. Handin kanssa pitää osata vedellä oikeista naruista että se alkaa keskittymään työntekoon ja silloin siitä myös kuoriutuu kauniin näköinen kouluratsu jonka ehdottomia vahvuuksia on lisätyt askellajit. Koulutustasoltaan se on hieman vahva Helppo A sillä sille on opetettu myös laukanvaihdot.

Esteratsuna Handi on aina ollut parempi kuin arabista uskoisi. Yleensä niiden kapasiteetti ei ole kovinkaan kummoista, mutta Handilla riittää pomppua jopa 120cm radoille. Se rakastaa esteiden tuomaa huumaa ja taipuu tiukempiinkin kaarteisiin mukavasti. Joskus ehkä kaviot kolahtelee puomeihin, mutta sillehän ei voi oikein mitään.

Lastatessa Handi on onneksi jo konkari ja astelee autoon sen kummemmin vastustelematta, mitä nyt ehkä inhoaa kintuissa olevia suojia ja vähän protestoi niitä vastaan. Handi asettuu kuitenkin autoon ihan rauhallisesti ja matkustaa mekkaloimatta, poikkeuksena jos sen viereen satutaan laittamaan joku hevonen mitä se ei siedä huonostikaan. Silloin alkaa pauke ja hampaiden kalina. Kilpailupaikoilla sen käytös ei ole yhtään erilaista kuin kotonakaan.

i. Abdul-Hadi evm ox, mkm, 156cm	ii. Mas'ud evm ox, m, 154cm	iii. Ramzi Sab evm
		iie. Faiqa evm
	ie. Hadiyaah evm ox, rnkm, 152cm	iei. Sadiq evm
		iee. Tanzeela evm
e. Noor Jehan evm ox, rnkm, 150cm	ei. Diyay-al-Din evm ox, rnkm, 148cm	eii. Miyaz evm
		eie. Jawahir evm
	ee. Hunaida evm ox, prn, 150cm	eei. Qudamah evm
		eee. Nudbah evm

Handi on vielä vetreä tamma jolla ei ole monaa jälkeläistä, joten se on käytössä jalostukseen. Se on käytettävissä täysiveri-, puoliveri- ja ratsuponijalostuksessa. Handi ottaa vastaan tuontisukuisia hevosia/poneja joilla on näyttöä kilparadoilta.
Handi kantaa värigeenejä Ee/aa/Gg

ox tamma Fikriyya-al-Noor syntynyt 16.12.2013 isänä Abd-al-Hamid

24.02.2015 päiväkirjamerkintä, kirjoittanut ex-omistaja
Elämä puhaltelee Handia ja Jereä pitkin maailmaa, sillä nyt kaksikon löytää Dubaista Azrak Racersin tiloista jossa Jere työstää ratsuja eteenpäin. Handin mukana talliin muutti Fikir-lapsukainen. Kisaamista olisi tarkoitus jatkaa täälläkin päin maailmaa kunhan Handi ensin hieman kotiutuisi.

14.08.2013 päiväkirjamerkintä, kirjoittanut ex-omistaja
Handin (ja Jeren totta kai myös) elämä on mullistunut aikamoisella tavalla Jeren päästyä Tony Attawayn oppiin Britteihin. Jere matkusti jo muutama päivä aiemmin uuteen kotikaupunkiinsa Shropshireen, ja tänään kuljetettiin Handi perässä. Kuten arvata saattaa, ei neiti kiukkupussi ottanut matkaa vastaan mitenkään iloisesti — ongelmat alkoivat jo Suomen kamaralla kun Handi ei olisi tahtonut seurata tuntemattomia ihmisiä traileriin. Koskaan aiemmin ei Handi ollut myöskään ollut lentokoneessa, ja mukana ollut eläintenhoitaja kertoi myöhemmin Jerelle että hänen arvon kisaratsunsa oli pistänyt kuljetuskoppiaan päreiksi koko matkan ajan ja hermoillut niin paljon että rauhoittaminen alkoi olemaan jo ihan oikea vaihtoehto. Päästyään uuteen kotitalliinsa Kenstoniin Handi olikin yksi hermokimppu, vatsa sillä oli aivan sekaisin eikä ruoka ole vieläkään tahtonut maistua.

Toivottavasti Handi toipuu muuttostressistään pian, jotta valmentautumista voisi jatkaa mahdollisimman pian tason säilyttämiseksi. Tosin tämän neitokaisen tuntien se ei aivan heti tyynny moisen mullistuksen jälkeen...

ERJ-Cup elokuu, tarinaluokka, 80 cm (1. sija), kirjoittanut ex-omistaja
Jere hypähti alas ratsunsa selästä ja lähti äkäisesti marssimaan tietä pitkin jäähdytelläkseen tammaa. "Jere!" Poika kuuli siskonsa huudon takaansa, muttei kääntynyt edes katsomaan, jatkoi vain puuskuttavan ja yhä kierroksilla käyvän Handi-arabin taluttelua. Jereä ärsytti: hän oli mokannut radalla aloittelijamaisella virheellä ja painanut niin kovaa vauhtia että huolellisuus oli kärsinyt, samoin kuin puomit joita kaviot olivat kolisutelleet. Tyypillisen kypsään tapaansa Jere mökötti, vaikka hänen olisi pitänyt vain unohtaa tapahtunut ja olla mokaamatta samoin seuraavissa kisoissa. Poika yritti rauhoitella kuohuvaa mieltään kävelemällä pitkin kisa-aluetta Handi rinnallaan, mutta rauhoittuminen ei vain ottanut onnistuakseen. Syyttävä ääni soimasi päässä virheestä ja muistutti kuinka typerä se oli ollut. Jere oli täysin varma että katsomossa oli käynyt hänen suorituksensa aikaan kova supina siitä, kuinka huonosti hän ratsastikaan...

"Voi perk—!" Jere ärähti ja potkaisi kiveä, saaden Handin säpsähtämään. Hetken aikaa hän seisoi siinä puristellen nyrkkejään oudoksuvista katseista välittämättä, kunnes antoi käsiensä rentoutua ja istuutui lamantuneena tallin seinustalle, tuijottaen omia rystysiään. Hän oli niin huono ratsastaja, niin huono! Miksei hän ikinä onnistunut ja menestynyt, miksi hänen oli pakko saada itselleen liian vaativa hevonen. Miksei hän ollut kuunnellut valmentajaansa ja ostanut kunnon puoliveristä eikä mitään täykkärinrimpulaa? Miksi hänen piti aina kuvitella itsestään liikoja? Miksi hänen piti unohtaa tänään, tänä tärkeänä päivänä tärkeissä kisoissa, kaikki saamansa opit hyvästä radasta? Miksei — itsesyyttely katkesi kuin seinään lämpimän ilman tuulahtaessa Jeren kasvoille. Poika kohotti katseensa ja hämmästyksekseen näki tammansa vaaleanpunaisen turvan ja suuret, sielukkaat silmät jotka katsoivat uteliaasti omistajaansa, aivan kuin kysyen että mitä sinä siellä maassa oikein istut?

Se riitti. Handi, joka tunnettiin epäluuloisena ja kylmänä tammana, ei turhan usein ottanut kontaktia ihmiseen sillä tavoin. Jeren ärtymys oli tipotiessään kun hän silitteli epäuskoisena vaaleaa poskea, oliko Handi oikeasti laskenut päänsä hänen syliinsä? Pieni hymynpoikanen karehti ruskeiden kutrien kehystämillä kasvoilla. Hän oli tullut Cupiin voittamaan, tai edes sijoittumaan, mutta sen sijaan itse tehnyt virheitä ja jäänyt pelkäksi massaosallistujaksi. Ruusukkeita ei siis ollut herunut kuten oli suunniteltu, mutta tavallaan Jere oli silti voittanut jotakin saadessaan siinä mököttäessään ensimmäisen kunnollisen huomionosoituksen jääkuningattareltaan.

Sisko löysi Jeren myöhemmin tallin takaa istumasta puuta vasten Handia silitellen ja rapsutellen. Onneksi oli olemassa edes yksi persoona joka sai hänen veljensä rentoutumaan ja avautumaan kuorestaan, vaikka se persoona olisikin sitten vain hevonen.

15.02.2013 kouluvalmennus, valmentajana Janna
Miksiköhän tykkään Handista niin paljon sen lisäksi, että se on upean näköinen, lihaksikas (tosin mun heppamieltymyksiin vähän turhan kevyt) ja hankalaluonteinen? En tiedä. Ehkä siksi, että Jere osaa pukea sen upeisiin varusteisiin (tänäänkin punaista päällä, kuolinko? En toki. Ja tietysti siksi, että se on Noor-a ; )). Sipsutus kuitenkin taisi kuulua ihan toimintalistaan, sillä Handi oli sellainen sirokoipi sähläillessään martignaalien kanssa turpa kattoa hipoen, että tuli napit vastakkain kahden mielipiteen kanssa. Jere kirosi selässä itsekseen jo alkukäyntien aikana, mutta kaiketi se kuuluu toimenkuvaan.

Handi oli sählinkiheppa, jonka kanssa jouduttiin olemaan todella kärsivällisiä. Ei ilkeydellä, mutta Jere taisi myös olla lyhytpinnainen ainakin kouluratsastuksen suhteen, ja näytti suhtautuvan kommentteihin niin kauniisti, että kanssakäyminen oli yhtä juhlaa. Onneksi sain asiat perille ja tunsin pojan sen verran, että hänellä oli musta jo jonkinlainen käsitys, eikä otsaani voinut liimata idiotti badass- tarraa ihan turhin päin. Handin Jere kuitenkin tunsi läpikotaisin, sen näki kaukaa, ja poika oli tottunut tamman temppuiluun. Käyntityöskentelyssä Handin keskittyminen herpaantui aina sinne sun toiseen, mutta kyllä siitä elävänä selvittiin ja Handi kuului myös niihin taipuviin hevosiin, jotka näyttivät alusta asti jo valmiiksi verkanneilta - paitsi että se ei keskittynyt puoliksikaan, joten taivuttelu ei ollut samanlainen silmänilo kuin olisi luullut.

No jaa, ravissa oli kehumisen laitaa ja Handi toimi oikeasti hyvin ravaten kauniisti, vähän pötkylämuodossa. Jere jännitti jalkojaan jonkin verran, joten parin kommentin jälkeen myös ratsastajan solmut ja mutkat alkoivat lähteä paranemaan päin! Keskiaskellajit, taivutukset ja askelpidennykset sujuivat hienosti Handin keskittymiskyvyn huomioiden, ja eritoten askelpidennyksissä Handi oli oikeasti huikean cool. No jaa, pohkeenväistöt olivat vähän problem nro. 1, koska Wolf sattui tulemaan jo muutenkin äkeänä vieraista (= häntä huiski, korvat luimivat ja pää nousi taivaisiin koko tunnin aikana varmaan useammin kuin oikea muoto) olevan tamman kyljen läheltä vähän rynnivän Niksun kanssa, Handi pelasi viimeisen kortin sohaisemalla täpärästi ilmaan kavionsa kanssa. En olisi halunnut kuittailla siitä sen enempää, eihän tämä nyt mikään kummankaan "vika" ollut, ja Jere näytti helpottuvan siitä, että sanoin myös Wolfille (ei vahingonilolla, vaan sillä että erotin oikean väärästä), ja muistutin nopeasti, että tunnilla oli kyllä niitä säikkyhevosia, kuten Handi, jotka eivät toimisi ihan lunkisti muiden hevosten kanssa. Lisäsin kuitenkin loppuun, että ei se ollut kuolemanvakavaa, ja koska Jere tiesi Wolfin ratsastaneen vähän vähemmän, oli homma sillä ok ilman että mun piti naatittaa ketään ihan täysin. Suorana ei ollut pohkeenväistöistä tietoakaan, eikä touhua oikein saanut ratsukon kanssa korjattua täydelliseksi, mutta sentään kelvolliseksi suoritukseksi, kun haeskelimme Handia kuolaimeen ja pyysin Jereä aktivoimaan sen takaosaa saaden painoa askeleisiin. Kyllä me saatiin ratsukko muutoksiin ihan tyytyväiseksi kaiken sählingin ansiostakin.

Laukka oli asia erikseen, ja Handi oli menopäällä. Sen lisäksi se kyttäsi maneesin nurkkaa - se hidasti laukkaansa pieneen hyppelyyn sen kohdalla ja sinkaisi murto-osassa taas kovempaan vauhtiin. Isot ympyrät saivat tamman kuitenkin toimimaan hyvin ja pehmeästi, ja sen saglawinlaukkaa oli ilo katsella! Molempiin suuntiin mentiin vauhdilla mutta hallinnassa pään nostelun ja hyppyjen kera, mutta olin silti todella iloinen että Jere ja Handi olivat tulleet mukaan lössiin. Parannusta, kyllä sieltä vielä se sisäinen kouluratsastaja löytyy (tai sitten ei löydy), mutta joka tapauksessa tää on aina hyvää harjoitusta :)!

- hevosen kaappi on tyhjää täynnä -